Regressiiviset

Regressiiviset isänsäkäytössä Suomessa ja muissa kielet ovat adjektiivinen termi, jota käytetään kuvaamaan ilmiöitä tai politiikkoja, joissa taakka jakautuu epätasaisesti: pienituloisimmat kantavat suuremman osan kustannuksista suhteessa tuloihinsa kuin suurituloiset. Termiä käytetään erityisesti taloustieteessä, julkisessa rahoituksessa ja politiikkatarkasteluissa kuvaamaan regressiivisiä vaikutuksia tai regressiivistä incidencea.

Taloudessa regressiiviset verot viittaavat veroihin, joiden suhteellinen osuus tulotasosta pienenee tulojen kasvaessa. Yleisiä esimerkkejä ovat kulutusverot, kuten arvonlisävero (VAT) sekä muut epäsuorat verot ja kiinteät maksut. Vaikka kokonaisverotusjärjestelmä voi olla progressiivinen, kulutukseen kohdistuvat verot voivat rasittaa pienituloisia suhteellisesti enemmän, koska ne kohdistuvat kaikkiin samankokoisiin kulutuksiin riippumatta tuloista.

Poliittisessa ja sosiaalisessa politiikassa regressiiviset vaikutukset voivat ilmetä tukien, maksujen tai epäkohdennettujen korvausten kautta, jotka eivät riittävästi kompensoi pienituloisten taakkaa. Tällaiset vaikutukset voivat lisätä tuloeroja, jos käytännöt eivät huomioi apua tarvitsevien taloudellista tilannetta tai tulon vaihtelua.

Mittaaminen ja kritiikki: Regressiivisyyttä arvioidaan verotuksen ja meno-ohjelmien jakautuvuutta analysoimalla, esimerkiksi verotuksen kohtelun ja tulojen suhteen sekä käytettävissä olevan tulon jakauman kautta. Keskusteluissa korostuvat oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden tasapaino sekä tarpeen keinoja vähentää regressiivisiä vaikutuksia, kuten tulonlaskennalliset vähennykset, veronhyvitykset tai kohdennetut tulonsiirrot.

Lisäksi aihetta lähestytään vastakohtana progressiivisuudelle ja pro rata -periaatteelle sekä yleisten ja yksilöllisten mocking- ja veromallien vaikutusten analysoinnilla.