Ravinnekoostumus

Ravinnekoostumus on termi, jolla kuvataan ravinteiden määrällistä jakaumaa ja käytettävissä olevaa ravinnollista arvoa jossakin aineessa. Sillä tarkoitetaan yleensä maaperän, kasvin, rehun tai ravinnon koostumusta siten, että voidaan arvioida, mitkä ravinteet ovat saatavilla ja millä määrillä ne vaikuttavat kasvien kasvuun tai eläinten ravitsemukseen. Ravinnekoostumus riippuu sekä ravinteiden kokonaismäärästä että niiden muodosta ja saatavuudesta ympäristön olosuhteiden mukaan.

Maaperän ravinnekoostumus ilmenee ensisijaisesti tärkeimpien kasvinravinteiden määrissä. Makroravinteita ovat typen (N), fosforin (P) ja Kaliumin (K) lisäksi kalsium (Ca), magnesium (Mg) ja rikki (S). Mikroravinteita ovat muun muassa rauta (Fe), mangaani (Mn), sinkki (Zn), kupari (Cu), boori (B) ja molybdeeni (Mo). Ravinteiden saatavuuteen vaikuttavat pH, orgaaninen aine, maaperän rakenne, kosteus ja biologinen aktiivisuus. Ravinnekoostumusta arvioidaan maaperä- ja kasvitestausten sekä lannoitustarpeiden perusteella.

Kasvin ravinnekoostumus heijastuu kasvin ravinnetilaan. Tutkimukset kuten kasvin kudos- tai lehtianalyysit auttavat määrittämään, ovatko ravinteet riittäviä, puutteellisia tai liiallisia. Raskaimmat arvot riippuvat lajista ja kasvuvaiheesta.

Rehujen ja elintarvikkeiden ravinnekoostumus määrittää niiden ravitsemuksellisen arvon. Rehussa voidaan mitata proteiinipitoisuus, rasva, kuidut sekä kivennäis- ja vitamiinipitoisuudet; elintarvikkeissa korostuvat lisäksi energiasisältö ja mikroravinteet. Analyysit perustuvat yleisiin menetelmiin kuten proximate-analyyseihin, kivennäisaine- ja vitamiinimäärityksiin sekä naudan tai muun eläimen vatsanähtejä koskeviin standardeihin.

Ravinnekoostumuksen tunteminen tukee viljelyn, lannoituksen ja eläinruokinnan suunnittelua sekä ympäristövaikutusten hallintaa.