Rautapitoisuus

Rautapitoisuus on termi, jolla kuvataan rautaa sisältävän aineen massan suhteellinen osuus massaa kohti. Sillä voidaan viitata rautaan elintarvikkeissa, maaperässä, vedessä tai muissa materiaaleissa. Rauta esiintyy luonnossa pääasiassa epäpuhtauksina ja yhdisteinä, kuten rautaoksidina tai -yhdisminä, ja sen pitoisuuteen vaikuttavat geologinen tausta sekä aineen käsittely.

Pitoisuutta ilmoitetaan useilla eri mittayksiköillä riippuen kontekstista. Kiinteille aineille yleisiä yksiköitä ovat milligrammaa rautaa kilogrammaa kohden (mg/kg, ppm) tai prosentuaalinen pitoisuus. Nesteille, kuten vedelle, käytetään usein milligrammaa rautaa litraa kohden (mg/L). Elintarvikkeissa rautapitoisuus ilmoitetaan usein milligrammanoina rautaa per 100 grammaa tuotetta (mg/100 g) tai ravintoainepitoisuutena.

Merkitys ja sovellukset. Elintarvikkeissa rauta on välttämätön hivenaine; riittävä saanti ehkäisee anemiaa ja tukee immuunipuolustoa sekä hapenkuljetusta. Toisaalta liiallinen rautapitoisuus voi olla haitallista, ja rautalaatu ylil piisääntymistä sekä toksisuutta voidaan havaita tietyissä olosuhteissa. Maaperässä rautapitoisuus vaikuttaa kivennäismaa ja värisävyjä sekä maaperän kemiallista reaktiivisuutta. Vedessä rautapitoisuus on tärkeä tieteellinen ja käytännön mittari ruostumisen sekä veden laadun arvioinnissa.

Mittausmenetelmät. Laboratoriomitoitukset perustuvat useisiin tekniikoihin, kuten atomien absorptio-spektroskopia (AAS), induktiivisesti inhimistettyjen plasman optinen emissio (ICP-OES), ICP-massaspektroskopia (ICP-MS) sekä XRF-spektroskopia. Myös kolorimetriset tai erityiset entsymaattiset testit voivat soveltua joihinkin käytännön tarkoituksiin.

Huomioitavaa. Rautapitoisuus vaihtelee suuresti aineen mukaan ja riippuu sekä hapetustilasta että sitoutumistavoista (bioavailable vs. ei-bioavailable). Tulokset tulkitaan kontekstin mukaan, esimerkiksi huomioiden matrix, kokoluokka ja käytettävä mittayksikkö.