Rasvaainesosien

Rasvaainesosien termillä viitataan rasvojen rakennusosiin: pääasiassa rasvahappoihin ja niihin liittyviin lipidirakenteisiin. Ravinnossa ja kehossa rasvat koostuvat pääasiassa triglycerideistä — rasvahappojen glyseroliyhdisteisiin esteröityneistä muodoista — mutta niihin sisältyvät myös vapaiden rasvahappojen osat, mono- ja diglyceridit, fosfolipidit sekä kolesteroli ja kolesteroli-estereitä. Rasvoihin voi sisältyä myös rasvaliukoita vitamiineja, kuten A-, D-, E- ja K-vitamiineja.

Rasvahapot ovat rasvojen toiminnallinen ydin. Ne voivat olla pitkäketjuisia, keskipitkiä tai lyhyitä, ja ne voivat olla sekä kyllästettyjä että tyydyttymättömiä. Rasvahapot luokitellaan usein myös cis- ja trans-isomeriaan. Tärkeitä ryhmiä ovat tyydyttyneet rasvahapot sekä kertatyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot. Välttämättömät rasvahapot, joita keho ei pysty itse muodostamaan, ovat linolihappo (omega-6) ja alfalinoleenihappo (omega-3).

Biologinen rooli: Rasvahapot toimivat energianlähteenä ja pitkän aikavälin energiavarastona. Ne osallistuvat solukalvojen rakennukseen fosfolipidien kautta ja toimivat esiasteina signaalimolekyyleille (esim. eikosanoidit). Lisäksi ne mahdollistavat rasvaliukoiden vitamiinien imeytymisen.

Elintarvikkeissa rasvaainesosien koostumuksella on merkitystä maun, rakenteen ja säilyvyyden kannalta. Rasvoja voidaan muokata esimerkiksi fraktionoinnilla ja hydrogenoinnilla, mikä muuttaa kyllästettyjen ja tyydyttymättömien rasvahappojen sekä transrasvojen määrää. Rasvojen hapettuminen aiheuttaa maku- ja laadullisia muutoksia sekä lyhentää säilyvyysaikaa.

Analyysissä rasvaainesosien koostumusta voidaan tutkia käyttämällä rasvahappojen metyylieetterien kaasukromatografiaa (FAME-GC) sekä lipidiprofiilien määritystä ja lipidomics-tekniikoita.

---