Rasterointia

Rasterointia on tietokonegrafiikassa prosessi, jossa vektori- tai kolmiulotteinen geometria muunnetaan bittikartan muotoon, eli kuvan muodostamiseen pikseleiden avulla. Rasterointi on keskeinen osa reaaliaikasta renderöintiä, jossa kuva tuotetaan näytölle nopeasti.

Prosessi alkaa koordinaattien muunnoksista ja leikkauksesta (clipping) sekä primitiivien projisoinnista näkyvän ruudun tasoon. Tämän jälkeen kolmiot tai muut primitiivit rasteroidaan ruudulle: jokaiselle pikselille selvitetään, kuuluuko se primitiiviin, ja mikäli kuuluu, luodaan fragmentti. Fragmentin attribuutit, kuten väri, tekstuurin koordinaatit ja normaalit, interpoloituvat kulmista pikselin koordinaatteihin. Perspectiivinen korjaus varmistaa, että attribuutit säilyttävät oikeat suhteet syvyyden muuttuessa.

Rasterointi tuottaa lopulta fragmentteja, joille suoritetaan varjostus ja tekstuurien hakeminen. Tämän jälkeen suoritetaan syvyysarvotarkastus (z-testi) ja tulos kirjoitetaan framebufferiin. Rasterointi käyttää yleisesti z-bufferiä syvyyden hallintaan ja voi hyödyntää anti-aliasing-tekniikoita, kuten multisamplingia tai post-process-tekniikoita (esim. FXAA), joiden tarkoituksena on vähentää reunojen aliasointia.

Rasterointi on nopea ja hyvin soveltuvaa reaaliaikaisiin sovelluksiin, mutta se toimii parhaiten kolmiulotteisen renderingin perusratkaisuna. Se on kuitenkin rajoittunut usein valonlaskennan ja globaalin valaistuksen simuloimisessa verrattuna ray-tracingiin, ja vaatii lisämenetelmiä laadun parantamiseksi.