Rasteritietoa

Rasteritietoa on kartta- ja paikkatieto-ohjelmistoissa käytettävää informaatiota, joka tallennetaan rasterimuodossa eli ruudukkoon. Jokaisella solulla on koordinaatistoon liittyvä arvo, kuten korkeus, lämpötila, sademäärä tai maankäyttö. Rasteritiedon peruspiirteisiin kuuluu ruudukon resoluutio ja laajuus sekä mahdollisuus käyttää yhtä tai useampaa värillistä kaistaa.

Rasterit voivat olla single-band (yksi arvo per solu) tai multi-band (useita arvoja per solu). Tallennusformaatteja ovat esimerkiksi GeoTIFF, IMG, HDF ja NetCDF, joihin sisältyy usein metatietoja kuten koordinaatistojärjestelmä (CRS), resoluutio sekä aikaleimat. Rasteriin liittyy myös laajuus (extents) ja solujen määrä.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi etäkuvaus, ilmasto- ja ympäristömallinnus, maankäytön analyysit sekä korkeusmallit (DEM). Tyypillisiä työvaiheita ovat tiedon hankinta, esiprosessointi (projekointi ja resampling), raster-analyysit (kuten suodatus, reklassifikaatio sekä paikallinen tai globaali laskenta) sekä lopullinen visualisointi karttoina tai tilastoina.

Edut ja rajoitteet: rasteritiedon rakenne on yksinkertainen ja tehokas jatkuvien ilmiöiden kuvaamiseen, ja sitä tuetaan laajasti GIS-työkaluissa. Rajoitteita ovat suurikokoiset tiedostot, erilaisten resoluutioiden ja projisointien yhteensovittamisen tarpeet sekä laskennallinen kuorma suurissa analyyseissä.

Standardointi ja kehitys: rasteritiedon standardit liittyvät OGC-standardeihin sekä tiedostomuotoihin kuten GeoTIFF, NetCDF ja HDF, ja metatiedon hallinta noudattaa ISO-standardeja (esim. ISO 19115). Tulevaisuuden suuntauksia ovat pilviarkkitehtuurit, Cloud-Optimized GeoTIFF (COG) sekä suurten raster-arkistojen hallinta pilvessä.