Rasittuvuuden

Rasittuvuus on käsite, jolla tarkoitetaan taipumusta kokea ympäristön ärsykkeet ja vaatimukset voimakkaammin kuin yleensä, ja reagoida niihin usein ärtyneesti, nopeasti kiihtyen tai uupuen. Se voi olla tilapäinen tila tai pitkäaikainen ominaisuus, ja sen ilmaisut voivat vaihdella lievästä ärsyyntymisestä voimakkaaseen kiukkuun tai suorituskyvyn heikkenemiseen johtuvaan uupumukseen. Rasittuvuus voi liittyä sekä tunteelliseen että kognitiiviseen säätelyyn ja se voi ilmetä yksittäisinä hetkittäisinä reaktioina tai pysyvänä tunnusmerkkinä.

Kontekstia ja yhteyksiä. Rasittuvuutta käytetään sekä kliinisessä että arkityössä kuvaamaan tilaa, jossa yksilö kokee suurta helposti koettavaa stressiä tai ärsytystä. Aikuisilla se voi ilmetä toistuavana ärsyyntyneisyytenä, impulsiivisuutena tai voimakkaina mielialan vaihteluina. Lapsilla ja nuorilla rasittuvuus voi ilmetä levottomuutena, kiukunpuuskina tai unirajoitteisuutena. Rasittuvuus ei sinällään ole sairaus, vaan se voi liittyä esimerkiksi unihäiriöihin, ahdistukseen, masennukseen, ADHD:hen, krooniseen kipuun tai päihteiden käyttöön.

Syytekijät ja taustatekijät. Yksilön rasittuvuuteen vaikuttavat sekä fyysiset että psykologiset tekijät, kuten univaje, krooninen stressi, sairauksien oireet, lääkehoito ja hormonaaliset muutokset. Myös ympäristötekijät, lapsuuden kokemusmaailma sekä sopeutumiskyky voivat vaikuttaa reaktiivisuuteen.

Hoidon ja hallinnan näkökulmat. Rasittuvuuden hallinta keskittyy usein sen taustalla olevien syiden hoitamiseen sekä stressin ja tunnesäätelyn tukemiseen. Tärkeää on riittävä uni, säännöllinen liikunta, palauttavan arjen rytmin ylläpitäminen sekä kognitiivis-behavioraaliset lähestymistavat ja mindfulness- käytännöt. Tarvittaessa voidaan tarkastella ja hoitaa mahdollisia hoitoon liittyviä sairauksia tai lääkityksen vaikutuksia.

Lisäksi. Rasittuvuutta tarkastellaan usein yhdessä muun mielialan ja toiminnan säätelyn kysymysten kanssa, jotta voidaan erottaa tilapäinen reaktio pitkäaikaisesta ongelmasta.