Rasittuneisuus

Rasittuneisuus on tila, jossa henkilö kokee tavallista suuremman reaktiivisuuden ärsykkeisiin. Siihen liittyy usein nopeasti nousevaa ärtymystä, vähentynyttä sietokykyä ärsykkeille sekä voimakasta vaihtelua mielialoissa. Rasittuneisuus ei ole yksittäinen sairaus, vaan oirekokonaisuus, jota voidaan esiintyä sekä normaalissa arjessa että erilaisten lääketieteellisten tai psykologisten tilojen yhteydessä.

Syyt ja taustatekijät voivat olla moninaisia. Lyhytaikainen rasittuneisuus voi johtua univajeesta, stressistä tai kofeiinista; pidempään jatkuneessa tilanteessa taustalla voi olla mielenterveyden häiriöitä (kuten masennus, ahdistuneisuus), neurokehityksellisiä tiloja (esim. ADHD, autismi), krooninen kipu tai joidenkin lääkkeiden sivuvaikutukset. Myös aineiden vieroitus tai käytön muutokset voivat lisätä herkkää reaktointia.

Oireet voivat sisältää helposti esiintyvää ärtymystä, nopeasti puhkeavaa raivoa, vaikeuksia sietää pienimpiä vastoinkäymisiä, keskittymisvaikeuksia sekä aistinarkuutta (ääniä, valoja). Rasittuneisuus voi vaikuttaa ihmissuhteisiin, työhön ja opiskeluun.

Arviointi tapahtuu kliinisen keskustelun, itsearviointien ja mahdollisten vanhempien/hoitajien havaintojen perusteella. Ei ole yksittäistä laboratoriotestiä, joka mittaisi rasittuneisuutta.

Hoito kohdistuu taustalla oleviin syihin ja elämäntapoihin: riittävä uni, stressinhallinta, säännöllinen liikunta, tasapainoinen ruokavalio sekä psykososiaalinen tuki (kognitiivinen käyttäytymisterapia, mindfulness). Joissakin tapauksissa lääketieteellinen hoito voi olla tarpeen, jos taustalla on erityinen diagnoosi.

Jos oireet jatkuvat viikkoja, aiheuttavat merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä tai niihin liittyy itsemurha- tai itsetuhoisiin ajatuksiin, hakeudu terveydenhuollon ammattilaisen arvioon.