RNAposttranskriptionaalinen

RNAposttranskriptionaalinen viittaa kaikkiin biologisiin tapahtumiin, jotka vaikuttavat RNA-molekyylin rakenteeseen, toimintaan ja lokalisointiin jälkikäsittelyn jälkeen. Termiä käytetään erityisesti suomenkielisessä biokemiallisessa kirjallisuudessa kuvaamaan prosesseja, joiden ajankohta sijoittuu transkriptiona jälkeismuunnistusten vaiheeseen ja joita ei voi pitää geneettisesti koodattina.

Posttranskriptiona‑muunnokset jakautuvat luonteensa perusteella kolmella pääalueella. Ensimmäinen on pre-mRNA:n splicing, jossa intronia poistetaan ja eksonit liitetään yhteen; splicingin lajit, kuten vaihtoehtoinen splicing, mahdollistavat yhden genin tuottavan useita proteinaukon koodauksia. Toiseksi ovat RNA-editointi ja RNA‑munuaus, joissa perusjärjestelmäedentapeltu RNA‑ä ja modifioidut nukleotidit, kuten pseudouridina, metylaatiot tai N‑5′‑metylkarbimide, vaikuttavat molekyylin side- ja stabiliteettitietoihin. Kolmas osa sisältää RNA‑transkripsjonin jälkeisen kapseloinnin, intiografia ja transportin solun sisällä, jotka määräävät missä ja milloin RNA‑molekyylit lähtevät ribosomilta.

Näiden prosessien tasapaino on ratkaisevaa solujen toiminnallisuuden kannalta. Epäjärjestyksiä posttranskriptionalihallinnassa sitetään monien sairauksien, kuten RNA‑pääkriisin ja joidenkin erityisten vastasyntyneen sydänsyöpien alkuperäksi. Kvantitatiivinen taustatieteen edistys, mukaan lukien RNA‑seq ja CRISPR‑interventiot, on avannut uusia näkökulmia RNA‑posttranskriptionaalisten molekyylien biokeemialliseen toimintaan ja biomarkeraimarkkinointiin.