RNAeditointi

RNAeditointi on post-transkriptionaalinen prosessi, jossa RNA:n emäkset muuttuvat siten, että RNA-sekvenssi eroaa DNA-koodauksesta. Yleisimmät muokkaukset ovat A-to-I-editointi, jossa adenosine muuntuu inosineksi, ja C-to-U-editointi, jossa cytidiini muuttuu urasiiliksi. A-to-I-muutos tulkitaan usein guanosin kaltaisena, mikä voi muuttaa proteiinikoodausten aminohapposekvenssejä tai vaikuttaa RNA:n rakenteeseen sekä splicingiin.

RNAeditoinnin tehokkaita välittäjiä ovat ADAR-entsyymit (adenosiinideaminoinnin toiminta RNA:ssa) sekä APOBEC-perheen jäsenet, kuten APOBEC1, jotka deaminoivat C:tä U:ksi. Eläimissä A-to-I on yleisintä dsRNA:lla; kasveissa ja muissa organismeissä esiintyy myös organellien RNA-editointia (mitokondrioiden ja kloroplastien RNA:ssa).

Biologisilla vaikutuksilla on sekä proteiinikohtaisia että RNA:n toiminnan laajempia säätelyvaikutuksia. Esimerkkejä ovat GRIA2-koodaussa Q/R-editointipaikka, joka muokkaa glutamaattireseptorin toimintaa, sekä vaikutukset RNA:n splicingiin, miRNA-tunnistukseen ja RNA:n rakenteelliseen vakauteen. Editointi on kudos- ja kehitystasokohtainen, ja sen virheellinen säätely on yhdistetty neurologisiin sairauksiin ja syöpään.

Tutkimuksessa RNAeditointia havaitaan suurin piirtein RNA-sekvensoinnilla (RNA-seq), jossa A→G- ja C→U-muutokset viittaavat mahdollisiin editointipaikkoihin. Vahvistusperusteena käytetään molekulaarisia validointeja ja proteiinisekunenssien tarkastelua. Tutkimus etenee base-editointitekniikoiden ja terapeuttisten sovellusten saralla, mutta haasteina ovat tarkkuus, kudosriippuvuus ja off-target-vaikutukset.