QoSsäännöt

QoS-säännöt, eli Quality of Service -säädökset, ovat verkkopolitiikkoja, jotka määrittävät, miten liikennettä käsitellään erilaisten palvelutarpeiden perusteella. Niiden tavoitteena on parantaa kriittisten sovellusten suorituskykyä, varata riittävästi kaistanleveyttä ja vähentää viivettä, jitteriä sekä pakettihävikkiä ruuhkatilanteissa.

QoS-säännöt toteutetaan liikenteen luokittelulla, merkinnällä (esim. DSCP tai CoS), jonotuksella ja aikataulutuksella sekä hallinnalla ja säätelyllä. Luokittelu voi perustua lähde- tai kohdeosoitteeseen, porttiin, protokollaan, sovellukseen, käyttäjään tai VLAN-tilaan. Merkitsemällä liikenne voidaan ohjata erilaisiin käsittelyihin laitteissa kuten reitittimissä, kytkimissä ja palomuurissa.

Yleisimpiä QoS-arkkitehtuureita ovat DiffServ, joka määrittelee per-hop-behaviorit ja DSCP-merkinnät, sekä IntServ, jossa varaukset hoidetaan RSVP:n kautta — tämä ratkaisu on kuitenkin vähemmän skaalautuva suurissa verkoissa. Lisäksi organisaatiot voivat käyttää politiikkapohjaista QoS:ia, ja langattomissa verkoissa QoS-ominaisuudet toteutetaan usein 802.11e/WMM-standardin kautta.

Esimerkkejä säännöistä ovat: kriittisille palveluille kuten VoIP:lle ja videokonferensseille varataan korkea prioriteetti DSCP-merkinnällä EF tai AF-merkinnöillä; varataan minimikaistanleveys tietyille sovelluksille ja rajoitetaan suurta tiedonsiirtoa ruuhka-aikoina; kontrolliliikenteelle voidaan antaa etuoikeus, kun taas epäolemattomalle liikenteelle asetetaan tiukemmat rajoitteet.

On tärkeää huomioida, että QoS ei korvaa kapasiteetin kasvua tai kokonaisverkko-ongelmien ratkaisemista. Oikea QoS-vaikutus vaatii koko verkon koordinointia, säännösten ylläpitoa ja jatkuvaa seurantaa. Salattu liikenne voi vaikeuttaa liikenteen priorisointia, mikä tekee monitoroinnista ja testaamisesta olennaista.