etuoikeus

Etuoikeus on oikeus tai etu, joka antaa haltijalle etulyöntiaseman tai ensisijaisen oikeuden saada tiettyä etuutta, palvelua tai mahdollisuutta ennen muita. Kielessä se muodostuu yhdistelmästä etu ja oikeus. Käytännössä etuoikeus syntyy usein oikeudellisesta säädöksestä, sopimuksesta tai yhteisön käytännöstä, ja sen sisältö sekä laajuus määräytyvät näitä normeja noudattaen.

Tyypillisiä konteksteja ovat muun muassa osakeyhtiöiden osakkeenomistajien etuoikeus merkitä uusia osakkeita ennen muita eli etuoikeusanti (pre-emptive rights). Siinä osakkeenomistajilla on oikeus säilyttää omistuksensa suhteessa omistamaansa osakkeiden määrään. Lisäksi etuoikeuksia voi syntyä sopimuksin tai julkisista säädöksistä johtuvien oikeuksien kautta, jotka takaavat tiettyjen resurssien tai palvelujen käytön tietyille ryhmille tai tilanteissa.

Etuoikeus ei ole automaattinen tai yleinen oikeus kaikille; se luo eturivin aseman, mutta on rajattu ja voimassa vain sovittujen ehtojen mukaan. Se voi olla siirrettävissä tai luovutettavissa tiettyjen ehtojen täyttyessä. Eri oikeudellisissa konteksteissa etuoikeudet voivat siten olla sekä yksilö- että ryhmätasoisia, ja niiden soveltamista määrittävät sekä kansallinen lainsäädäntö että sopimussuhteet.

Suomessa etuoikeudet ovat yleinen termi oikeudellisessa keskustelussa ja kirjallisuudessa, jossa ne kuvastavat tapahtuviin resursseihin tai etuihin liittyvää prioriteettia. Niiden tarkka sisältö ja rajoitukset riippuvat aina kyseisestä säädöksestä tai sopimuksesta.