QRkoodeihin

QRkoodeihin, eli QR-koodiinsa, viitataan yleisesti kaksidimensionaalisiin QR-koodeihin (Quick Response). Ne ovat kuvioita, jotka tallentavat dataa mustavalkoisina moduuleina ja joiden lukeminen tapahtuu skannaamalla koodi älypuhelimen kameralla tai erillisellä lukijalla. Koodin sisällönä voi olla esimerkiksi URL-osoite, tekstiä, yhteystietoja, Wi‑Fi-tietoja tai maksutietoja. QR-koodin lukeminen on nopeaa ja riippuu koodin koosta sekä virheenkorjauksen tasosta; suuremmissa koissa voidaan tallentaa enemmän data ja virheenkorjaus auttaa lukemaan koodi myös osittain vaurioituneena.

Koodin kapasiteetti riippuu version ja virheenkorjauksen tasosta. Yleisimmissä koissa suurin talletettava määrä on useita tuhansia merkkejä: numeric-merkkejä jopa noin 7 000, alfanumeroita noin 4 000, byte-tietoa noin 2 900 sekä kanji-merkkijonoja hieman yli 1 800. Käytännössä useimmat QR-koodit sisältävät lyhyitä URL-osoitteita tai yhteystietoja.

Käyttökohteita on paljon: verkkosivujen ja kampanjoiden osoitteet, tapahtumaliput, tuotetiedot, vCard-yhteystiedot sekä langattoman verkon tai maksutapahtuman tiedot. QR-koodit ovat yleisiä pakkausmerkinnöissä, mainoksissa, järjestelmäkassoissa ja tapahtumissa.

Historia ja standardointi: QR-koodi kehitettiin Denso Wave -yhtiössä vuonna 1994 ja on sittemmin levinnyt globaalisti. Koodit ovat yleisesti standardoitu ISO/IEC 18004 -standardin mukaisiksi, mikä helpottaa yhteensopivuutta eri laitteiden ja sovellusten välillä.

Turvallisuus ja käytäntö: QR-koodit voivat ohjata väärennetyille tai haitallisille sivuille, joten koodia skannattaessa kannattaa varmistaa osoite ja käyttää luotettavia sovelluksia. Dynamiikkiset QR-koodit mahdollistavat sisällön päivittämisen jälkikäteen, mikä voi olla hyödyllistä mutta myös aiheuttaa epävarmuutta aitouden suhteen. Hyviä käytäntöjä ovat luotettavien lähteiden käyttäminen ja näkyvä kontekstitus ennen skannausta.