Pölyaltistusta

Pölyaltistusta tarkoittaa ihmisen altistumista ilmassa leijuville kiinteille hiukkasille. Termi kattaa sekä työperäisen että ympäristöperäisen altistuksen ja eri-hiukkaskokoiset pölyt käyttäytyvät eri tavoin hengitysteissä: suuret hiukkaset tarttuvat ylempiin hengitysteihin, pienet (esim. PM10, PM2.5, hengitettävä/respiratorinen pöly) voivat kulkeutua keuhkorakkuloihin.

Pölyä syntyy monissa toiminnoissa, kuten kaivostoiminnassa, rakennustyömailla, maanviljelyssä, metsätaloudessa ja teollisessa tuotannossa (puu-, metalli-, sementti-, villapölyt). Myös kotitalouksissa ja kaupunki-ilmassa esiintyy hiukkaspitoisuuksia, jotka vaikuttavat terveyteen.

Terveysvaikutukset vaihtelevat: ärsytys silmissä ja iholla, hengitystieinfektiot, krooniset sairaudet kuten astma, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus (COPD), sekä pölystä riippuvat pneumokonioosit (esim. silikoosi). Hienojakoinen pöly on yhdistetty myös sydän- ja verisuonivaikutuksiin. Altistuksen vakavuus riippuu pölyn koostumuksesta, hiukkaskoolla ja altistuksen kestolla.

Pölyn mittaamisessa käytetään gravimetrisiä otoksia, hiukkaslaskureita ja spesifisiä analyysimenetelmiä. Ennaltaehkäisy perustuu ensisijaisesti teknisiin ratkaisuihin: tuuletus, kohdepoisto, kastelumenetelmät ja prosessien sulkeminen. Hallinnalliset toimenpiteet, henkilösuojaimet (suodattavat hengityssuojaimet, FFP-luokat), koulutus ja terveystarkkailu täydentävät suojelua. Työ- ja ympäristöviranomaiset määrittelevät altistusrajoja ja velvoitteita työnantajille riskien hallitsemiseksi.