kastelumenetelmät

Kastelumenetelmät tarkoittavat keinoja toimittaa vettä kasveille. Nykyisin ne jaetaan useimmiten pintakasteluun, suihkukasteluun, tippukasteluun ja kapillaarikasteluun. Valintaa ohjaavat maaperä ja sen vedenpidätys, kasvin tarve, ilmasto sekä käytettävissä oleva vesi- ja energiavaranto. Oikea menetelmä pienentää vedenhukkaa ja voi parantaa satoa sekä laatua.

Pintakastelu tarkoittaa veden leviämistä maanpinnalla ja sen infiltraatiota alhaiseen korkeuteen. Se soveltuu suurille viljelyalueille, jaetaan juoksutusmalliin (vettä virtaa rivien välissä) sekä allaskasteluun (vedet jaetaan kasvualustan ympärille). Edut: alhainen investointi ja yksinkertaisuus. Haitat: haihdunta- ja vedenhukkariski, erityisesti kuivissa oloissa.

Suihkukastelu ruiskuttaa vettä suuttimien kautta ilmaan, jolloin kosteus jakautuu laajalle alueelle. Sopii sekä ulko- että kasvihuonekasvatukseen. Vaatii paineen sekä huollettavien suuttimien sijoittelun, ja voi kuluttaa enemmän vettä sekä aiheuttaa haihduntaa kuin tippukastelu.

Tippukastelu tuo veden suoraan kasvin juurille putkistosta emittereiden kautta. Erittäin vedenkäytön kannalta tehokas ja vähentää haihduntaa. Soveltuu vihanneksille, hedelmäpuutarhoille ja köynnöksille; helppo automatisoida ja yhdistää kosteudenseurantaan.

Kapillaarikastelu käyttää kapillaarista siirtymää veden ja kapillaarimatojen avulla. Usein käytetään kasvihuoneissa ja kapillaarimat- tai -laatikkojärjestelmissä, jolloin kosteus pysyy tasaisena.

Valintaan vaikuttavat maaperän rakenne ja veden läpäisevyys, kasvin veden tarve, ilman lämpötilat ja sääolosuhteet sekä investointi- ja operointikustannukset. Kehittyneemmissä järjestelmissä käytetään säätöjä, kosteuden mittausta ja automaatiota vedenkäytön optimoimiseksi.