Pääsynvalvonta

Pääsynvalvonta (englanniksi access control) viittaa järjestelmiin, menettelyihin ja tekniikoihin, joilla hallitaan ja rajoitetaan käyttäjien tai laitteiden pääsyä tiettyihin resursseihin, kuten tieto- ja kommunikaatiojärjestelmiin, tiloihin tai palveluihin. Sen tavoitteena on varmistaa, että vain valtuutetut tahot voivat käyttää, muokata tai tarkastella suojattuja kohteita, jolloin suojataan tietoturvaa, liiketoimintaa ja yksityisyyttä.

Pääsynvalvonnan perusperiaatteet perustuvat tunnistukseen, autentikointiin ja valtuutukseen. Tunnistus (identification) määrittelee käyttäjän tai laitteen identiteetin, esimerkiksi käyttäjänimen tai laitetunnuksen avulla. Autentikointi (authentication) vahvistaa tämän identiteetin esimerkiksi salasanoilla, kertakäyttöisillä koodeilla, biometrisilla tiedoilla, älykortilla tai monivaiheista tunnistusta (MFA) hyödyntäen. Valtuutus (authorization) määrittää, mitä toimintoja ja resursseja identifioitu ja autentikoitu taho saa käyttää, usein roolipohjaisten tai attribuuttipohjaisten mallien avulla.

Pääsynvalvontamalleja on useita, kuten perinteinen tilasalapohjainen malli (discretionary access control, DAC), keskitetty roolipohjainen malli (role‑based access control, RBAC) ja attribuuttipohjainen malli (attribute‑based access control, ABAC). Näiden lisäksi kehittyneemmät järjestelmät voivat yhdistää politiikkoihin perustuvaa päätöksentekoa, kontekstuaalista tietoa ja riskiperusteista arviointia.

Käytännön toteutuksia löytyvät erilaisista teknologioista, kuten palomuureista, identiteetin- ja pääsynhallintajärjestelmistä (IAM), kertakirjautumisratkaisuista (SSO) ja yksityiskohtaisista auditointilokeista, jotka mahdollistavat tapahtumien seurannan ja jäljitettävyyden. Lainsäädännölliset vaatimukset, esimerkiksi GDPR‑asetuksella, asettavat organisaatioille velvollisuuden dokumentoida ja ylläpitää asianmukaista pääsynvalvontaa.