Päästökuorma

Päästökuorma on termi, jolla tarkoitetaan jonkin toiminnan, tuotteen tai järjestelmän ympäristöön aiheuttamaa päästökuormitusta. Se kuvaa päästöjen kokonaismäärää ja voidaan esittää sekä massana että CO2-ekvivalentteina (CO2e), jolloin erilaisten päästökomponenttien vaikutukset voidaan vertailla.

Päästökuorma jaetaan usein suoriin (on-site) päästöihin sekä epäsuoriin (indirect) päästöihin. Suorat päästöt syntyvät suoraan toiminnan aikana, esimerkiksi polttoaineen poltosta. Epäkurantit päästöt tulevat hankinnoista, energiantuotannosta, logistiikasta ja jätteenkäsittelystä. Elinkaaren näkökulmassa päästökuorma kattaa tuotteen tai palvelun koko elinkaaren alusta loppuun, jolloin huomioidaan sekä materiaalien tuotanto että jakelu, käytöstä poistaminen ja kierrätys.

Mittaamisessa ja laskennassa käytetään useita menetelmiä. Yleisiä ovat elinkaarianalyysi (LCA), kasvihuonekaasujen laskenta (GHG Protocol) sekä tilastoihin ja ekonometriaan perustuvat tuki- ja ellei-analyyttiset lähestymistavat. Päästöjä ilmaistaan usein kilogrammoina CO2e per tuotettu yksikkö, per reissu tai per aikayksikkö, mikä mahdollistaa vertailut erilaisten toimintojen välillä.

Päästökuorman käyttö liittyy sekä politiikkaan että liiketoimintaan. Se auttaa asettamaan ilmastotavoitteita, priorisoimaan päästövähennystoimia, vertailemaan tuotteita ja prosesseja sekä raportoimaan vastuullisuudesta. Lisäksi se haastaa tarkkuutta datan laadussa ja rajauksissa sekä vaatii selkeitä laskentaperiaatteita.

Rajoitteita ovat laskentamenetelmien valinnat, epävarmuudet datassa, rajauskysymykset sekä alueellinen ja ajallinen vaihtelu. Päästökuorma on useimmiten kokonaiskuva, jonka tarkkuus riippuu käytettävissä olevasta tiedosta ja valituista oletuksista.