Pääomaveroja

Pääomavero on verotuksellinen käsite, jolla tarkoitetaan veroa pääomasta saatua tuloa vastaan tai pääomavarallisuudesta. Se kattaa usein tuloja kuten korkoja, osinkoja, vuokratuloja sekä myyntivoittoja, ja joissakin järjestelmissä myös nettovarallisuuden verotuksen. Pääomavero eroaa ansiotuloverosta, joka kohdistuu työ- tai yritystoiminnasta saatuihin tuloihin.

Pääomaveroja voidaan soveltaa sekä pääomatuloille että varallisuudelle. Tyypillisesti järjestelmät erottavat pääomatulojen verotuksen ja mahdollisesti varallisuusveron (netto-varallisuuden perusteella). Veroprosentit voivat olla kiinteitä tai progressiivisia, ja verotukseen sisältyy usein vapautuksia, vähennyksiä sekä kannustimia sijoittamiseen.

Käytännössä verotuskäytännöt muovautuvat sekä taloudellisesta että poliittisesta kontekstista. Pääomaverot voivat vaikuttaa säästämiseen ja investointeihin sekä talouskasvuun, ja ne herättävät keskustelua siitä, missä määrin varallisuus tulisi verottaa ja miten vero kiertyy tai kaksinkertaistuu. Verotuksen suunnittelussa pyritään löytämään tasapaino verotulojen keräyksen, verosynergioiden sekä hallinnollisen yksinkertaisuuden välillä.

Maailmanlaajuisesti pääomaveroja sovelletaan erilaisilla tavoilla; jotkut maat verottavat pääomatuloja erillisellä tuloverokaavalla, toiset käyttävät laajoja varallisuus- tai perintöveroja. Kansainväliset käytännöt ja taloustieteellinen keskustelu heijastuvat veropolitiikan päätöksentekoon, jossa pyritään huomioimaan sekä tulonjako että kannustimet säästää ja investoida.