Päälauseessa

Päälause on kieliopillinen käsite, jolla viitataan lauseen pääosaan: lause, joka voi tavallisesti muodostaa itsenäisen kokonaisuuden. Päälause on lauseen ydin, ja sivulauseet (alilauseet) liittyvät siihen tai täydentävät sen merkitystä. Päälauseessa on tyypillisesti itsenäinen predikaatti, ja se voi ilmaista väitteen, kysymyksen tai kehotuksen itsenäisesti.

Yleensä päälauseessa finiten verbi on lauseen toisessa sijainnissa. Ensimmäinen elementti voi olla subjekti, aikamääre tai muu lauseen teemallinen osa, jonka jälkeen seuraa verbi ja loput lauseenjäsenet. Esimerkkejä: “Kello on kahdeksan.” “Aamulla söin kahvia.” “Väsyneenä menin kotiin.” Kun päälauseeseen lisätään toinen päälause, esimerkiksi “Kävin kaupassa ja ostin leipää”, kyseessä on kaksipäälauseinen rakenne, jossa kummankin päälauseen verbi on toisessa sijainnissa.

Sivulauseet puolestaan ovat riippuvaisia päälauseista ja niitä käytetään ilmaisemaan aikaa, ehtoa, syytä tai tulosta. Yleisimmät alalauseen aloittavat konjuktiot ovat esimerkiksi kun, jos, että. Esimerkki: “Kun hän tuli, menimme ulos.” Tässä alalauseen verbi sijoittuu ennen päälauseen pääverbi, ja koko lauseen merkitys täydentyy päälauseen väitteellä. Päälauseessa tapahtuu kyseessä olevan lauseen pääpredikaatin ilmaiseminen, kun sivulauseet toimivat sen ristiriidoina, lisäyksinä tai selityksinä.