Pyyntölinjalla

Pyyntölinja on HTTP-viestinnässä pyyntöviestin ensimmäinen rivi. Se kertoo, mitä resurssia pyydetään ja millä HTTP-versiolla pyyntöä käsitellään. Pyyntölinja koostuu kolmesta osasta, erotettuina välilyönnein: metodi, pyydetty kohde eli request-target ja HTTP-version. Esimerkki: "GET /index.html HTTP/1.1".

Metodina käytetään yleisesti toimintoja kuten GET, POST, PUT, DELETE, HEAD, OPTIONS ja PATCH. Pyyntölinjan kohde määrittelee, mitä resurssia haetaan tai miten pyyntö ohjataan; kohde voi olla origin-form (polku ja mahdolliset parametrit), absolute-form (täysi URL) tai muu erityistapaus, esimerkiksi CONNECT-menetelmässä. HTTP-version mukaan pyynnön protokollaversio määrittelee käytettävät säännöt ja hyödyntääkö palvelin esimerkiksi uusia ominaisuuksia. Huomionarvoista on, että HTTP/2 ei käytä tekstiä vastaavaa pyyntölinjaa kuten HTTP/1.x, vaan HTTP/2 käyttää binääristä kehystystä ja vuorovaikutusta, mikä poistaa perinteisen pyyntölinjan käsitteen.

Rivin jälkeen seuraa otsikkoriviä seuraavia pyyntöä täsmentäviä header-tietoja sekä lopuksi tyhjä rivi, jonka jälkeen alkaa varsinaiset otsikot. Pyyntölinja on tärkeä osa pyyntöä, ja sen oikea rakenne mahdollistaa oikean kohteen löytämisen sekä yhteensopivuuden palvelimen kanssa. Sen oikeellisuus sekä lineaarinen pituus ovat olennaisia sekä suorituskyvyn että turvallisuuden kannalta, sillä liian pitkät tai virheelliset rivit voivat altistaa palvelimen väärinkäytöille tai estä yhteyden muodostamisen.

Turvallisuusnäkökulmasta pyyntölinjalle kohdistuu muun muassa syötteen validointi, CRLF-injektio sekä pituusrajoitukset, joita palvelimet ja välipalvelimet (proxies) voivat asettaa. Tämä auttaa estämään vääränlaisia pyyntöjä sekä palvelinresurssien kiertoa. Yleisten standardien mukaan pyyntölinjan syntaksi määräytyy HTTP/1.0 ja HTTP/1.1 -의äännöissä RFC 7230 -perhearvoissa, ja käytännön toteutuksissa sen tarkka tulkinta voi vaihdella ympäristön mukaan.