HTTPviestinnässä

HTTP (Hypertext Transfer Protocol) on World Wide Webin tiedonsiirtoprotokolla. Se mahdollistaa asiakkaan ja palvelimen välisen pyynnön ja vastauksen kautta tapahtuvan viestinnän resurssien hakemiseen ja käsittelemiseen. HTTP on periaatteessa tilaamaton, mikä tarkoittaa, että jokainen pyyntö on itsenäinen. Viestintä tapahtuu yleensä TCP:n yli, ja HTTPS tarjoaa suojatun, TLS-salatun yhteyden.

Tyypillinen HTTP-viestintä koostuu pyynnöstä (request) ja vastauksesta (response). Pyyntö sisältää aloituslinjan, otsikot ja mahdollisen elimen (body). Aloituslinjalla on metodi, resurssin URL ja protokollaversio (esim. GET /path HTTP/1.1). Mahdollisia pyyntömetodeja ovat esimerkiksi GET, POST, PUT, DELETE, PATCH, HEAD ja OPTIONS. Vastauksessa on tilakoodi (esim. 200, 404, 500) sekä otsikot ja mahdollinen elimen sisältö.

Otsikot välittävät lisätietoja pyyntöön tai vastaukseen. Esimerkkejä ovat Content-Type, Content-Length, Cache-Control sekä Set-Cookie. Pyyntöihin voidaan sisällyttää myös Accept-, Accept-Language- ja Authorization -otsikoita. Tilannesidosten hallinta toteutetaan usein evästeiden tai token-pohjaisten tunnusten avulla. Välimuisti ja ehtopyynnöt (If-Modified-Since, If-None-Match/ETag) parantavat suorituskykyä.

HTTP-viestintä palvelee sekä verkkosivuja että sovellusrajapintoja (API). Turvallisuus ja suorituskyky ovat keskeisiä. HTTPS suojaa tiedonsiirtoa TLS-salauksella. Pakkaaminen (Content-Encoding: gzip, br) pienentää siirrettävän datan määrää. Kehi000tyneemmät protokollaversiot, kuten HTTP/2 ja HTTP/3, parantavat latenssia ja tehokkuutta: HTTP/2 tukee moniplexausta ja headerin pakkaamista, HTTP/3 käyttää QUIC-liikennettä nopeamman ja vakaan yhteyden saavuttamiseksi. HTTP/1.1 toi pysyvät yhteydet, HTTP/1.0 oli aikaisempi versio.