Puuduttavuus

Puuduttavuus on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan kudoksen tai alueen kykyä tulla puudutetuksi eli menettää tunto ja kipu paikallispuudutteen vaikutuksesta. Käsite esiintyy erityisesti paikallispuudutusten yhteydessä, joissa tavoitteena on estää kipua ja jopa motorinen vaste tietyllä alueella.

Puuduttavuuteen vaikuttavat sekä puudutuksen ominaisuudet että kudoksen ominaisuudet. Tärkeimpiä tekijöitä ovat kudoksen verisuonitus, pH-arvo, tulehdus sekä kudoksen tyyppi ja läpäisevyys. Esimerkiksi inflammaatio voi muuttaa paikallispuudutuksen tehokkuutta pH:n muutosten ja verenkierrosta johtuvien tekijöiden kautta. Lisäksi yksittäisen hermopäätteen tyypillä ja sen myelinointitasolla voi olla merkitystä: eri fibertyypeillä on erilainen herkkyys puudutusaineille.

Aineiden ominaisuudet määrittelevät niiden puututtavuuden. Paikallispuudutteet ovat usein lipofiilisiä ja pKa-arvoltaan sopivia, jotta ne pääsevät solukalvon läpi ja häiritsevät natriumin kanavien toimintaa. Puuduttavuuteen vaikuttavat lisäksi annostelu- ja menetelmät, kuten infiltraatio- sekä premuskulaiset puudutukset, sekä verenkierron vaikutus puudutteen poistumiseen alueelta.

Käytännössä puututtavuus on keskeinen parametri hammaslääketieteessä ja kirurgisissa toimenpiteissä: siitä suunnitellaan puudutuksen laajuus, syvyys ja kesto sekä valitaan sopiva aine ja menetelmä. Puuduttavuuteen liittyy myös riskit, kuten allergiset reaktiot, paikallis- tai systeemiset toksisuusriskit, joita pyritään minimoimaan asianmukaisella valinnalla ja annostelulla.

Sisältö kattaa yleiskäsityksen puututtavuudesta, sen vaikuttavat tekijät sekä käytännön merkityksen kliinisessä kontekstissa.