Puolustusliittoja

Puolustusliitto on valtioiden välinen sopimus tai järjestely, jonka tarkoituksena on turvata jäsenvaltioiden turvallisuus yhdistämällä puolustusresursseja ja määrittelemällä yhteisiä toimenpiteitä kriisitilanteissa. Usein tavoitteena on kollektiivinen puolustus: jos yksi jäsen on hyökkäyksen kohteena, muut liiton jäsenet sitoutuvat tarjoamaan tukea tai ryhtymään vastatoimiin. Puolustusliittoja voidaan käyttää sekä laaja-alaiseen turvallisuusstrategiaan että osoituksena poliittisesta sitoutumisesta.

Lyhyesti erotellaan sitovia sopimusliittoja ja kevyempiä turvallisuus- ja puolustusyhteistyön rakenteita. Sitovia liittoja yhdistävät yhteiset velvoitteet, päätöksentekoprosessit ja usein yhteinen suunnittelu, harjoitukset sekä materiaalin ja tiedonvaihdon säännöt. Yhteistoiminnan laajuus vaihtelee: joissakin tapauksissa liitto kattaa koko sotilaallisen toiminnan, toisinaan vain koulutuksen, kehityksen ja kriisinhallinnan valmiudet.

Merkittäviä nykyisiä puolustusliittoja ovat NATO, joka perustuu kollektiiviseen puolustukseen; NORDEFCO, pohjoismainen puolustusyhteistyö, joka koordinoi maiden puolustusyhteistyötä ja harjoituksia; sekä CSTO Pohjois-Euraasiassa. Euroopan Unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) tarjoaa kehyksen yhteiselle turvallisuus-yhteistyölle, vaikka EU ei ole yhtä laajaa sotilaallista liittoa kuin NATO. Lisäksi historiallisia esimerkkejä ovat Varsovan liitto (1955–1991) ja muut alueelliset sopimukset.

Puolustusliittojen toimivuus riippuu jäsenmaiden sitoutumisesta, taloudellisista resursseista, teollisesta ja teknisestä yhteensopivuudesta sekä muuttuvista geopoliittisista olosuhteista.