puolustuspolitiikka

Puolustuspolitiikka on valtion turvallisuutta ja suvereniteetin säilyttämistä koskeva politiikan osa. Se määrittelee, miten valtio torjuu ulkoisia uhkia, turvaa alueellisen koskemattomuutensa ja suojaa kansalaisten turvallisuutta. Puolustuspolitiikan tavoitteet peilaavat sekä ulkoista turvallisuusympäristöä että kansallisia arvoja, oikeudellisia kehyksiä ja taloudellisia resursseja.

Keskeisiä käsitteitä ovat pelote ja valmiuden ylläpito. Pelote tarkoittaa sitä, että valtio viestii kykenevänsä vastanaikaisiin uhkiin ja että mahdolliset hyökkäykset koetaan riskin arvoisiksi. Valmiutta ylläpidetään koulutuksen, kaluston modernisoinnin, joukkojen reservin ja logistisen koordinaation kautta. Puolustuspolitiikka sisältää myös siviilivalmiudet, siviilikriisinhallinnan ja kriisinhallinta- sekä pelastusvalmiudet. Kyber- ja ilmapuolustus sekä mahdolliset avaruudelliset näkökulmat ovat yhä keskeisemmässä roolissa. Kestävän turvallisuuden kannalta huomioidaan infrastruktuurien suojaus ja energianhuolto.

Kokonaisuus rakentuu päätöksenteosta, budjetoinnista, hankinnoista ja henkilöstöstä. Hallinnossa päätökset tehdään usein hallituksen ja eduskunnan sekä puolustusvoimain johdon kautta, kun taas strateginen suunnittelu huomioi ulko- ja talouspolitiikan kokonaisuuden. Puolustuspolitiikka on dynaaminen prosessi, joka reagoi turvallisuusympäristön muutoksiin ja valtion resursseihin sekä voi sisältää kansainvälistä yhteistyötä.

Kansainväliset ulottuvuudet ovat yleisiä: puolustuspolitiikkaa tukea voivat tarjota liittoutumat, alueellinen yhteistyö sekä osallistuminen rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin. Lisäksi huomioidaan asevalvonta, asekauppaa koskevat säännöt sekä yhteistyö muiden maiden kanssa teknologian ja tiedustelun alalla.