Puitesääntöjä

Puitesäännöt ovat yleisiä periaatteita ja kehikoita määritteleviä sääntöjä, joiden tarkoituksena on ohjata ja yhdenmukaistaa tietyn hallinnon, politiikan tai toiminnan osa-alueen suunnittelua, päätöksentekoa ja seurantaa. Niin muodollisesti kuin epämuodollisestikin rakennettavat puitteet tarjoavat yhteisiä tavoitteita, kriteerejä ja menettelytapoja, joiden pohjalta laaditaan tarkemmat ohjeet, toimintaohjelmat tai hankintaperusteet.

Puitesääntöjen keskeiset tehtävät ovat muun muassa varmistaa oikeudenmukaisuus, läpinäkyvyys ja oikeasuhtaisuus sekä parantaa toiminnan yhdenmukaisuutta eri toimijoiden välillä. Ne luovat yhteisen viitekehyksen, jolla arvioidaan toimintaa, priorisointia ja resurssien kohdentamista. Puitesäännöt voivat käsittää soveltamisalan, tavoitteet, valintakriteerit, aikataulut, prosessit sekä raportointi- ja seurantamenettelyt. Ne voivat myös määrittää vastuuhenkilöt ja valvontamekanismit.

Soveltamisessa puitesäännöt ovat tyypillisesti hallinnonalan sisäisiä ohjeita, jotka voivat perustuvaltaan lainsäädäntöön, sopimuksiin tai hallinnon sisäiseen hankintapolitiikkaan. Niiden sitovuus vaihtelee: osa on suosituksellisia ja toisaalta osa voi olla osa juridisesti sitovaa sääntelyä tai sopimusvelvoitteita. Puitesääntöjä päivitetään säännöllisesti, jotta ne heijastaisivat muuttuvia poliittisia tavoitteita, teknisiä mahdollisuuksia ja oikeudellista kehystä.

Näkökohtia: puitesääntöjen laatiminen vaatii laajaa lausuntokierrosta ja riippuu kunkin toiminnan erityispiirteistä sekä riskienhallinnasta.

Seuraavat liittyvät termit: lainsäädäntö, ohjeistus, hallinto, sääntely.