Puhelinnumeroiden

Puhelinnumerot ovat numerisia tunnisteita, joilla telekommunikaatiossa ohjataan yhteydet asiakkaiden välillä. Niiden avulla puhelut, tekstiviestit ja muut palvelut kohdennetaan oikealle vastaanottajalle, ja niiden avulla tapahtuu sekä laskutus että palveluiden hallinta.

Kansainvälisesti puhelinnumerot noudattavat ITU-T E.164 -standardia. Numerot koostuvat maan kodeista ja paikallisesta osoitteesta, ja kokonaispituus on enintään 15 numeroa. Kansainvälisessä muodossa numero esitetään yleensä plus-merkillä, esimerkiksi [phone].

Kansalliset numerointisuunnitelmat jakavat numerot maantieteellisiin ja ei-maantieteellisiin luokkiin, kuten matkapuhelin-, kiinteän verkon ja erikoisnumeroihin (kutsukoodit, maksuttomat numerot). Monet maat sallivat numeroiden siirtämisen toiselle operaattorille (numeroportointi), jotta asiakkaat voivat vaihtaa palveluntarjoajaa säilyttäen nykyisen numeronsa.

Puhelinnumerot ovat henkilökohtaisia tunnisteita, ja niiden julkaisu tai luettelointi voi vaikuttaa yksityisyyteen sekä altistaa epätoivotulle puhelinliikenteelle. Sääntely ja käytännöt käsittelevät näitä riskejä sekä helpottavat hallintaa, esimerkiksi lupavaatimuksilla, roskapostin torjunnalla ja numeron hallinnan ohjeistuksilla.

Kansainvälinen soittaminen edellyttää kansainvälistä prefixiä (kuten + tai 00), maan koodia ja paikallista numeroa. Joissakin tilanteissa maakohtaiset ohjeet huomioivat kiinteän verkon ja mobiilinumeroiden käsittelyn erikseen.

Puhelinnumeroiden käsittelyyn liittyy sekä teknisiä että sääntelyyn perustuvia näkökulmia. Ne ovat olennaisia televerkon toiminnalle, käyttäjien identiteetille sekä palveluiden saavutettavuudelle.