Pseudonymointi

Pseudonymointi on henkilötietojen käsittelymenetelmä, jossa suorat tunnistetiedot korvataan ei-tunnistettavilla tunnisteilla tai koodauksella. Yksittäistä henkilöä ei voida tunnistaa ilman lisätietoja, jotka pidetään erillään sekä suojattuina. Pseudonymointi mahdollistaa tietojen käytön analysoinnissa ja tilastoinnissa sekä tutkimuksessa samalla kun yksilön yksityisyyden suoja paranee, koska pääsy alkuperäisiin tunnisteisiin on rajoitettua.

Se eroaa anonymisoinnista siinä, että lisätiedot voivat palauttaa identiteetin. Anonymisointi tekee tunnistamisen käytännössä mahdottomaksi pysyvästi. Pseudonymointi on hyödyllinen silloin, kun tietojen yhteiskäyttö tai yhdistäminen eri lähteistä on tarpeen, mutta suojaukset on toteutettava huolellisesti ja pääsy lisätietoihin on kontrolloitua.

Toteutuksessa käytetään esimerkiksi koodeja, avaimia, salausta, hajautusta suolalla sekä tokenisointia. Avain tai lisätiedot pidetään erillään, ja pääsy rajoitetaan sekä teknisesti että organisatorisesti, esimerkiksi käyttöönotonhallinnalla, lokituksella ja säännöllisillä tarkastuksilla. Tämän menettelyn tavoitteena on pienentää riskejä ja säilyttää datahyödyntäminen.

GDPR pitää pseudonymointia suojakeinona, jolla voidaan parantaa yksilön suojaa tietojenkäsittelyssä ja helpottaa tietojen jakamista sekä analyysiä tietyissä käyttötarkoituksissa. Pseudonymointi ei poista rekisteröidyn oikeuksia tai rekisterinpitäjän vastuuta, mutta se voi vähentää riskejä ja vaikuttaa jatkuvaan tietosuoja- ja turvallisuuskäytäntöihin.