Pseudokoodilla

Pseudokoodilla tarkoitetaan algoritmien esittämisen muotoa, joka ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn ohjelmointikieleen. Se kertoo loogisen rakenteen ja toiminnot selkeänä, ihmiselle ymmärrettävänä kuvauksena ennen varsinaisen koodin kirjoittamista. Pseudokoodi toimii suunnittelun ja kommunikaation välineenä, jonka avulla voidaan arvioida tehokkuutta, oikeellisuutta ja toteutettavuutta.

Keskeisiä piirteitä ovat yhdistelmä luonnollista kieltä ja matemaattisia ilmaisuita sekä silmukoiden ja ehtojen rakenteet. Käytössä on tyypillisesti muuttujien nimeäminen, atribuutti- tai arvoasignoinnit sekä ohjausrakenteet kuten IF-THEN-ELSE, WHILE ja FOR. Syntaksi ei ole yleisesti standardoitu, ja eri lähteet voivat käyttää erilaisia merkintöjä (esimerkiksi := tai =, sekä englanninkielisiä avainsanoja). Variantteja on lukuisia, mikä tekee pseudokoodista joustavan työkalun, mutta samalla mahdollisen epäyhtenäisyyden.

Käyttötarkoitukset ovat opetuksessa, algoritmisuunnittelussa ja dokumentoinnissa. Pseudokoodi kuvaa ohjelman logiikan ilman sidottuja kielisääntöjä, joten sitä voidaan helposti tarkastella ja muokata yhdessä tiimin kanssa. Se ei ole suoritettava koodivalmiste, joten sitä on tarvittaessa muutettava oikeaksi ohjelmointikieleksi.

Esimerkki: Löydä suurin luku listasta A[1..n]:

max := A[1]

for i from 2 to n do

if A[i] > max then

max := A[i]

end if

end for

return max

Laatua edistää selkeys ja yksiselitteisyys. Pseudokoodin tulisi kuvata vain algoritmisen idean rakennetta, välttäen tarpeettomia yksityiskohtia ja epäselvyyksiä, jotta kääntäminen toimivaksi koodiksi on mahdollisimman sujuvaa.