Pseudokoodi

Pseudokoodi on korkeammalla abstraktiotasolla käytetty yleiskielinen tapa esittää algoritmeja ja ohjelmointirakenteita ilman sitoutumista tiettyyn ohjelmointikieleen. Sen tarkoituksena on helpottaa suunnittelua, yhteisymmärrystä ja dokumentointia sekä toimia sillanrakentajana ohjelmoinnin ja ihmislukemisen välillä. Pseudokoodin pääpiirre on keskittyminen laskentalogiikkaan ja rakenteisiin, ei ulkoasuun tai syntaksin tarkkoihin yksityiskohtiin.

Tyypillisiä ominaisuuksia ovat muuttujat, aritmeettiset ja loogiset operaatiot sekä toistorakenteet ja ehdolliset lohkot. Syntaksi on joustava, ja eri projektit tai opetusyhteisöt voivat käyttää erilaisia konventioita, kunhan tarkoitus säilyy: ohjausalgoritmi kuvaillaan selkeästi ja todennettavasti. Pseudokoodi voi esiintyä tekstinä, sisennyksenä tai pienimuotoisena muotona.

Esimerkki:

Algoritmi SumFirstN(n)

sum ← 0

for i from 1 to n

sum ← sum + i

return sum

Sen tarkoituksena on tarjota luotettava, helposti ymmärrettävä kuva algoritmista, jota voidaan muuttaa todelliseksi ohjelmointikieleksi kohdeyleisön ja ohjelmointikielen vaatimusten mukaan. Pseudokoodia käytetään usein suunnitteluvaiheessa, opetuksessa sekä teknisessä dokumentaatiossa, ja tyylikäytännöt voivat vaihdella yhteisön mukaan. Se ei ole suoritettava itsessään.