atribuutti

Atribuutti on kieliopillinen käsite, jolla tarkoitetaan pääsanalle annettavaa lisätietoa, joka määrittelee tai kuvailee sen ominaisuuksia. Atribuutti muodostaa osan nimeä (noun phrase) ja vastaa kysymyksiin millainen, mikä tai kuka liittyy pääsanaan.

Tyypillisiä attribuutteja ovat esimerkiksi adjektiivit (sininen talo), omistusmääritteet (minun taloni), määritys- ja numeraaliset ilmaisut (kolmas kerros, kolme taloa), sekä demonstratiiviset ilmaukset (tämä talo). Lisäksi relatiivilauseet voivat toimia attribuutteina: talo, jonka ostin, sisältää lisäinformaatiota pääsanasta. Eri kielissä attribuutit voivat ilmetä hieman eri tavoin, mutta niiden tehtävänä on antaa lisäominaisuuksia tai tarkentaa viitettä.

Syntaktisesti attribuutit liittyvät yleensä pääsanaan ja ne taivuttuvat pääsanansa mukaan. Adjektiivit sopeutuvat luvun ja sijan mukaan, ja omistusmuodot sekä numerot taipuvat yhdessä pääsanan kanssa. Suomen kielessä attribuutit sijoittuvat tavallisesti ennen pääsanaa noun- tai nominaisessa lausekeryhmässä sekä seuraavat yleistä sanan järjestystä, jossa määrä ja demonstraatiot sekä adjektiivit esiintyvät ennen itseään.

Esimerkkejä attribuuteista ovat: "iso talo" (adjektiivinen attribuutti), "minun vanha autoni" (omistusmäärite ja adjektiivi), "kolmas kerros" (ordinalinen määrite), "tämä kirja" (demonstratiivinen attribuutti), sekä "talo, jonka ostin" (attribuuttinen relatiivilause). Yhteenvetona atribuutti on nominaalisen ilmauksen keskeinen osa, joka tarkentaa ja rikkaannuttaa pääsanansa merkitystä.