Prosessoriarkkitehtuuri

Prosessoriarkkitehtuuri viittaa keskusyksikön eli prosessorin suunnitteluperiaatteisiin ja rakenteeseen. Se määrittää, miten prosessori suorittaa käskyjä ja käsittelee dataa. Arkkitehtuuri vaikuttaa merkittävästi prosessorin suorituskykyyn, virrankulutukseen ja yhteensopivuuteen ohjelmistojen kanssa.

Yleisimpiä prosessoriarkkitehtuureja ovat RISC (Reduced Instruction Set Computer) ja CISC (Complex Instruction Set Computer). RISC-arkkitehtuurit käyttävät pientä ja yksinkertaista käskykantaa, mikä mahdollistaa nopeamman käskyjen suorittamisen ja pienemmän virrankulutuksen. Tunnettuja RISC-pohjaisia arkkitehtuureja ovat ARM ja MIPS. CISC-arkkitehtuurit puolestaan hyödyntävät laajempaa ja monimutkaisempaa käskykantaa, jolla yksi käsky voi suorittaa useita perustoimintoja. Intel x86 on esimerkki CISC-arkkitehtuurista.

Nykyaikaiset prosessorit yhdistelevät usein elementtejä molemmista arkkitehtuureista saavuttaakseen parhaan mahdollisen tasapainon suorituskyvyn ja tehokkuuden välillä. Prosessoriarkkitehtuuriin liittyvät myös monet muut tekijät, kuten välimuistin koko ja rakenne, rinnakkaissuoritusominaisuudet ja muistinhallintayksikön toiminta. Nämä kaikki vaikuttavat prosessorin yleiseen toimintaan ja siihen, miten se pystyy vastaamaan erilaisiin laskennallisiin tarpeisiin.