Postsiirtymämetalleilla

Postsiirtymämetalleilla, eli post-transition metals, tarkoitetaan alkuaineita, jotka sijoittuvat jaksollisessa järjestelmässä siirtymämetallien ja epämetallien väliin. Näihin kuuluvat alkuaineet ryhmistä 13, 14, 15 ja 16, mutta niistä on poissuljettu jalometallit ja puolimetallit, jotka usein käsitellään erikseen. Yleisimmin postisiirtymämetalleiksi luetaan alumiini (Al), gallium (Ga), indium (In), tina (Sn), tallium (Tl), lyijy (Pb) ja vismutti (Bi). Myös germanium (Ge), antimoni (Sb) ja telluuri (Te) voidaan joskus laskea tähän ryhmään, riippuen määritelmästä.

Nämä metallit ovat yleensä pehmeitä ja niillä on alhaisempi sulamispiste ja kiehumispiste verrattuna siirtymämetalleihin. Niiden elektronikonfiguraatiossa on täysi p-orbitaali, mikä vaikuttaa niiden kemiallisiin ominaisuuksiin. Postisiirtymämetallit ovat tyypillisesti reaktiivisia, mutta vähemmän kuin alkalimetallit tai maa-alkalimetallit. Ne muodostavat usein ioniyhdisteitä ja voivat esiintyä eri hapetusasteilla. Niiden ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti ryhmästä toiseen ja jaksosta toiseen, mutta ne edustavat siirtymää metallisista ominaisuuksista kohti epämetallisia ominaisuuksia. Postisiirtymämetalleilla on useita teollisia sovelluksia, kuten elektroniikassa, seosmetalleissa ja katalyytteinä.