Porekokoon

Porekokoon on termi, jota käytetään suomalaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa kuvaamaan proteiinien muodostamaa monialayksikköistä kokonaisuutta, joka muodostaa portin biologiseen kalvoon. Kyseessä on yleensä proteiinien kokoama monimutkainen rakenne, jonka tehtävänä on säädellä ionien ja pienempien molekyylien kulkua solukalvon läpi sekä näiden tilojen välistä vuorovaikutusta. Eri soluissa ja organismeissa porekokoontunut rakenne voi poiketa koostumukseltaan, mutta yhteinen perustoiminto on hallita pääsyä ja mahdollistaa solujen välisen viestinnän sekä metabolisen tasa-arvon ylläpitämisen.

Rakenne ja esimerkit: Porekokoon koostuu useista alayksiköistä, jotka yhdessä muodostavat keskikanavan sekä kalvon molemmille puolille tukirakenteita. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat ydinporttikompleksi (nuclear pore complex), joka ohjaa aineiden kulkua tumasta sytoplasmaan ja takaisin, sekä bakteerien ulkokalvon poriinit (porins), jotka muodostavat beta-lippimäisiä portteja pienille vesiliuoksille. Myös mitokondrioiden uloin kalvo sisältää poriinin kaltaisia rakenteita. Eri järjestelmien porekokoonissa korostuu usein FG-nukleoporineiden tarjoma suodatin- ja säätelytoiminto.

Toiminta ja merkitys: Porekokoon säätelee kuljetusta koon, varauksen ja signaalien perusteella. Passiivinen diffuusio mahdollistaa pienten molekyylien liikkumisen ilman energiaa, kun taas suuremmat tai spesifiset kantajat ja kuljetusreitit mahdollistavat aktiivisen kuljetuksen, usein Ran-GTP/GDP -gestein ja kuljetusreseptoreita hyödyntäen. Porekokoon on keskeinen solujen geneettisessä ja metabolistisessa säätelyssä, ja sen virheet liittyvät useisiin sairauksiin. Bioteknologiassa porekokoonnista pyritään hyödyntämään esimerkiksi biosensorien ja nanopooritekniikoiden kehityksessä.