Poissaolohäiriöiden

Poissaolohäiriöt, tunnettu myös nimellä aivosumupäiväkirja tai dissosiaatiot, ovat joukko psyykkisiä tiloja, joissa henkilö kokee irtautumista itsestään, ympäristöstään tai muistoistaan. Nämä kokemukset voivat vaihdella lievästä tunteiden latistumisesta täydelliseen todellisuuden vääristymiseen. Poissaolohäiriöt eivät ole harvinaisia, ja ne voivat ilmetä elämän eri vaiheissa.

Yleisimpiä poissaolohäiriöiden muotoja ovat depersonalisaatio ja derealisaatio. Depersonalisaatiossa henkilö kokee olevansa epätodellinen, ulkopuolinen tarkkailija omassa kehossaan tai mielessään. Ympäröivä maailma voi tuntua vieraalta tai merkityksettömältä derealisaation yhteydessä. Nämä kokemukset voivat olla lyhytaikaisia ja stressin tai väsymyksen laukaisemia, tai ne voivat olla jatkuvampia ja häiritsevämpiä.

Poissaolohäiriöiden taustalla voi olla useita tekijöitä, kuten vakavat traumat, voimakas stressi, ahdistuneisuus, masennus tai joidenkin päihteiden käyttö. Myös unenpuute tai fyysinen sairaus voi altistaa näille kokemuksille. Diagnoosi perustuu potilaan kuvailuun oireista ja oireiden kestosta ja vakavuudesta.

Hoito riippuu poissaolohäiriöiden syystä ja vakavuudesta. Usein terapia, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia tai traumaterapia, on tehokas keino auttaa henkilöä käsittelemään taustalla olevia syitä ja lievittämään oireita. Joissakin tapauksissa lääkehoitoa voidaan harkita, erityisesti jos poissaolohäiriöt liittyvät muihin mielenterveyden ongelmiin. Tärkeintä on hakea apua ammattilaiselta, jos kokee merkittäviä ja häiritseviä poissaolon tunteita.