Plugandplaylaitteet

Plug-and-play-laitteet ovat laitteita, jotka voidaan liittää tai irrottaa järjestelmästä ilman erillistä manuaalista konfigurointia. Kun laite yhdistetään, käyttöjärjestelmä tunnistaa sen ja lataa tarvittavat ajurit sekä varailee järjestelmän resurssit automaattisesti. Tämä mahdollistaa laitteiden välittömän käyttöönoton ilman monimutkaisia asetuksia ja uudelleenkäynnistyksiä useimmissa tapauksissa.

PnP-ominaisuus perustuu yhteensopiviin standardeihin ja väylätekniikoihin, kuten USB, PCI/PCIe sekä luokkajureihin. USB on nykyisin yleisin plug-and-play -väylä ja tukee hot-plug-toimintaa. Käyttöjärjestelmä tarjoaa perustoiminnot luokkajureiden avulla ilman erikseen asennettuja valmistajan ajureita, jolloin laite voi toimia välittömästi.

Historia: plug-and-play-idea sai laajaa käyttöä 1990-luvulla Windowsin PnP-teknologian myötä. Nykyisin plug-and-play on standardoitua ja osa kaikkia suuria käyttöjärjestelmiä kuten Windows, macOS ja Linux. Linuxin laitehavainto hoidetaan ytimessä ajureiden avulla ja käyttäjätilan hallinnassa (udev).

Esimerkkejä ovat USB-näppäimistöt ja -hiiret, ulkoiset kiintolevyt, tulostimet, kamerat sekä näytöt. Joissakin laitteissa täydellisen toiminnallisuuden saamiseksi vaaditaan valmistajan ajureita. Rajoitukset: kaikki laitteet eivät ole täysin plug-and-play -yhteensopivia vanhojen tai rajoitettujen käyttöjärjestelmien kanssa; ajurisovellusten saatavuus sekä turvallisuuskäytännöt voivat vaikuttaa käyttöönottoon.