Pinnoitetyypit

Pinnoitetyypit ovat pintakäsittelymenetelmiä, joiden tarkoituksena on parantaa käytettävän materiaalin ominaisuuksia. Pinnoitteita voidaan käyttää korroosionkeston, kulutuskestävyyden, lämpötilankeston sekä ulkonäön parantamiseen. Tyypillinen jaottelu on metallipinnoitteet, kemialliset konversiopinnoitteet, keramiikka- ja kovapinnoitteet sekä orgaaniset pinnoitteet.

Metallipinnoitteet ovat yleisimpiä. Niihin kuuluu elektrolyyttinen nikkelointi, kromointi, kuumasinkitys ja alumiinointi. Ne antavat korroosionkestävyyttä ja kulutuksenkestävyyttä, mutta voivat vaikuttaa paksuuteen ja lämmönjohtuvuuteen.

Kemialliset konversiopinnoitteet, kuten fosfointi ja kromaattilakkapinnoite, muodostavat pinnan kemiallisen reaktion kautta. Ne parantavat tarttuvuutta sekä antavat pohjan lisäpinnoitteille, usein pienemmällä paksuudella kuin metallipinnoitteet. On huomioitava kromaattilakkoihin liittyvät ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset.

Keramiikka- ja kovapinnoitteet syntyvät usein PVD- tai CVD-prosessien kautta. Esimerkkejä ovat TiN, TiCN, CrN sekä Diamond-like Carbon (DLC). Näiden pinnoitteiden kovuus, kulutuskestävyys ja kuumuudenkesto ovat suuret, mutta prosessit voivat olla kalliita ja vaativia.

Orgaaniset pinnoitteet kuten epoksi-, polyuretaani- ja fluoropolymeerikerrokset tarjoavat eristäviä ja suojapinnoitteita sekä hyvän tarttuvuuden useille alustoille. Myös maaleja ja polymeerikerroksia käytetään esteinä ja ulkonäön parantamisessa.

Pinnoitetyypin valinta riippuu käyttökohteesta sekä teknisistä ja taloudellisista tekijöistä. Tärkeitä perusteita ovat tarvittava kovuus, korroosio- ja lämpötilakestävyys sekä kustannukset ja valmistusprosessien yhteensopivuus.