Pinnankorkeus

Pinnankorkeus on geodesian ja hydrologian termi, jolla tarkoitetaan pinnan korkeutta suhteessa jokinviitteelliseen vertikaalijärjestelmään. Se voi viitata maanpinnan, veden pinnan tai minkä tahansa tasaisen alueen korkeuteen, ei yksittäisen pisteen korkeusarvoon. Pinnankorkeutta käytetään usein, kun halutaan kuvata kokonaispinnan korkeus suhteessa viiteeseen, kuten merenpinnan tasoon.

Viitejärjestelmät: Pinnankorkeus määritetään usein referenssijärjestelmän mukaan, esimerkiksi mean sea leveliksi (merenpinnan keskiarvo) tai geoidin korkeudeksi. Eri maissa ja alueilla käytetään erilaisia vertikaaleja, jotka vaikuttavat pinnankorkeuden arvoon. Korkeusarvot voivat muuttua sen mukaan, miten geoidia ja merenpintaa puudutaan.

Mittausmenetelmät: Pinnankorkeus voidaan määrittää niveloinnin avulla, eli nivelverkkojen korkeustietojen kautta, tai GNSS-mittauksilla, jossa geoida- tai MSL-korjaukset otetaan huomioon. Digitaaliset korkeusmallit, kuten DEM- ja LiDAR-aineistot, antavat pinnankorkeuksia suurilla alueilla. Tarkkuus riippuu käytetyistä menetelmistä ja viitejärjestelmän määrittelystä.

Käyttökohteet: Pinnankorkeutta hyödynnetään kartoituksessa, rakennushankkeissa, vesistöjen hallinnassa sekä tulvasuojelussa ja hydrologisissa malleissa. Se on keskeinen osa maaston-, vesistöjen ja rakennettujen ympäristöjen suunnittelua varten.

Ryhmäero: Pinnankorkeus kuvaa tasaisen pinnan korkeutta suhteessa vertikaalijärjestelmään, kun taas yksittäisen pisteen korkeus voi poiketa pinnankorkeudesta. Pinnankorkeus on siis savun kokonaiskorkeus, ei pelkästään yksittäisen kohteen korkeus.