Korkeusarvot

Korkeusarvot ovat maaston tai kohteiden korkeuksia suhteessa tiettyyn referenssipisteeseen, ja ne ilmoitetaan yleensä metreinä. Yleisimmin käytetty korkeus on ortometrinen korkeus, joka suhteutetaan mean sea leveliin (MSL). Toinen yleinen mitta on ellipsoidaalinen korkeus, joka kuvaa korkeutta suhteessa maan ellipsoidiin; nämä kaksi arvoa voivat erota toisistaan, koska maapallon geoid ja ellipsoidi poikkeavat toisistaan paikallisesti.

Korkeusarvot tuotetaan eri tavoin ja ne esitetään erilaisissa datamuodoissa. Digitaaliset korkeusmallit (DEM) ovat rasterimuotoisia korkeusdataa, kun taas korkeuspisteet voivat muodostaa pistepilviä LiDAR- tai fotogrammetrian avulla. Paikallaan sijaitsevat kohteet voidaan tiivistää kontuuriviivastoihin tai 3D-mallinnukseen. Yksiköinä käytetään yleensä metrejä, mutta tarkkuus voi vaihdella mittausmenetelmän ja referenssipisteen mukaan.

Käyttökohteet kattavat kartoituksen, rakennus- ja infrastruktuuriprojektit, hydrologian ja vesistömallinnuksen, metsätalouden sekä maankäyttö- ja ympäristöanalyysit. Korkeusarvot ovat keskeisiä myös vaaratilan (vesi-, tulva- ja pudotustarkastelut) sekä suunnittelun ja mallintamisen kannalta.

Suomessa korkeuskartta- ja korkeusmalliaineistot tuotetaan ja ylläpidetään muun muassa Maanmittauslaitoksen toimesta. Dataa tarjotaan usein digitaalisessa muodossa (esim. GeoTIFF, LAS) ja sen referenssijärjestelmä voi käyttää ETRS89-horisontaalia sekä paikallista vertical datumia (MSL tai muu korkeusjärjestelmä). Näiden aineistojen avulla korkeus voidaan integroida sekä kartta- että 3D-mallinnusprosesseihin.