Pienryhmäanalyysien

Pienryhmäanalyysi viittaa tilastolliseen menetelmään, jolla tutkitaan ryhmien sisäisiä ja välisiä eroja. Se on laajennus tavanomaisesta varianssianalyysistä (ANOVA), joka soveltuu tilanteisiin, joissa on useita ryhmiä ja halutaan selvittää, mitkä ryhmät eroavat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Pienryhmäanalyysi suoritetaan tyypillisesti sen jälkeen, kun ANOVA on osoittanut, että ryhmien välillä on yleinen merkitsevä ero.

Keskeinen tavoite pienryhmäanalyysissä on tunnistaa, mitkä spesifit ryhmäparit eroavat toisistaan. Tämä auttaa tutkijaa ymmärtämään tarkemmin, missä erot piilevät, sen sijaan että tyydyttäisiin vain yleiseen toteamukseen eroista. Pienryhmäanalyysejä on useita erilaisia, ja valinta riippuu usein tutkimuksen luonteesta ja oletuksista.

Yleisiä pienryhmäanalyysimenetelmiä ovat esimerkiksi Tukey's HSD (Honestly Significant Difference), Bonferroni-korjaus, Scheffé's method ja Dunnett's test. Tukey's HSD on yleisesti käytetty menetelmä, kun kaikkien mahdollisten ryhmäparien vertailu on tarpeen. Bonferroni-korjaus on konservatiivisempi menetelmä, joka säätää merkitsevyystasoa vähentääkseen tyypin I virheen todennäköisyyttä useiden vertailujen vuoksi. Scheffé's method soveltuu monimutkaisempiin vertailuihin, kun taas Dunnett's test on hyödyllinen, kun yhtä kontrolliryhmää verrataan useisiin muihin ryhmiin.

Pienryhmäanalyysien käyttö edellyttää, että ANOVA-analyysin oletukset, kuten normaalijakautuneisuus ja varianssien homogeenisuus, täyttyvät. Tulosten tulkinnassa on tärkeää kiinnittää huomiota sekä p-arvoihin että vertailtavien ryhmien välisiin keskiarvoeroihin.