Pienoisjäännökset

Pienoisjäännökset ovat pienikokoisia aineellisia tai biologisia todisteita, joita säilyy arkeologisissa, paleoekologisissa ja geologisissa kohteissa. Ne täydentävät suurempia löytöjä tarjoamalla tarkempia viitteitä menneisyydestä. Pienoisjäännöksiin kuuluvat mikroartefaktit, mikrofossiilit (esim. siitepöly ja diatomeat), hiiltyneet kasvinosat sekä pienet siemenet ja pähkinäjäänteet.

Tyypit ja esimerkit: mikroartefaktit ovat pienikokoisia työkalunjäännöksiä tai valmistusjäämiä; mikrofossiilit kuten siitepölyt ja diatomeat; phytolithit; hiiltyneet kasvinosat sekä pienet siemenet ja pähkinöiden jäänteet. Näitä jäännöksiä löytyy sekä rakennus- ja ruokakäyttöä koskevista kerrostumista että luonnollisista ympäristökerrostumista.

Keräys ja analyysi: kentällä näytteet otetaan erityisesti kerrostumista ja käsitellään siten, että pienikokoisten jäänteiden erottaminen on mahdollista (esim. seulonta ja kelluttaminen). Laboratoriossa jäännökset tunnistetaan mikroskoopilla; palynologiaan (siitepölyt) ja phytolith-analyysiin sekä joissain tapauksissa perimäanalyyseihin turvaudutaan.

Merkitys ja haasteet: pienoisjäännökset mahdollistavat korkearesoluutioisen rekonstruoinnin ruoankäytöstä, kasvillisuudesta, ilmastosta ja tuotantoprosesseista sekä ajoitusten tarkentamisen. Haasteina ovat säilyvyyden vaihtelu, näytteiden rajallisuus sekä tulkinnan monimutkaisuus, minkä vuoksi tutkimuksessa tarvitaan useiden alojen yhteistyötä.