siitepölyt

Siitepölyt ovat kasvien siitepölyhiukkasia, joita syntyy kukkien heteissä ja joita kasvit käyttävät siitetykseen. Ne toimivat miehgameteina ja mahdollistavat siemenkasvien lisääntymisen, kun pölytys tapahtuu ja siemenistö kehittyy.

Rakenteeltaan siitepölyhiukkaset koostuvat ulkokerroksesta, exineistä, sekä sisemmistä kerroksista, kuten intineistä. Exine on kovaa ja kestäväkerroksinen, ja sen pintamuodot sekä koko vaihtelevat lajeittain. Näitä piirteitä käytetään palynologiassa lajin- ja kasvilajin erottamiseen sekä kasvien suojarakenteiden tutkimiseen.

Pölyä levitetään pääasiassa kahdella tavalla: tuulen mukana (anemogamia) ja hyönteisten välityksellä (zoogamia). Pölytys johtaa usein hedelmöitykseen ja lisääntymiseen, mikä mahdollistaa siementen muodostumisen. Siitepölyllä on siten keskeinen rooli sekä kasvien ökologiaan että lisäymeniin liittyvissä prosesseissa. Siitepöly on erittäin monimuotoista sekä ilmastosuhteiden että ajankohdan mukaan.

Monet siitepölylajit ovat allergian aiheuttajia ihmisillä. Yleisimmät oireet ovat nuha, aivastelu sekä silmien kutina ja vuotaminen. Suomessa koivu, ruoho ja leppä sekä monet muut kasvit voivat tuottaa allergisoivaa siitepölyä erityisesti keväällä ja alkukesällä.

Palynologia on tutkimusala, jossa siitepölyhiukkasia kerätään näytteistä ja tunnistetaan mikroskoopin avulla. Siitepölyanalyysiä käytetään ympäristön, ilmaston ja kasvillisuuden historiaan sekä arkeologisiin ja paleoekologisiin tutkimuksiin. Pölytiedon kerääminen ja seuranta ovat myös tärkeä osa allergiaoireiden ennustamista ja ilmanlaadun valvontaa.