Photorealistiset

Fotorealismi, tai fotorealistiset teokset, on realistisen taiteen suunta, jonka tavoitteena on jäljitellä suurikokoisten valokuvien tarkkaa näköä maalauksessa. Fotorealistiset teokset pyrkivät kopioimaan valokuvien yksityiskohdat, valon, varjon ja pinnan lopputuloksen niin täsmällisesti, että katsoja saattaa erehtyä luulemaan teoksen valokuvaksi. Lähteet ovat yleensä valokuvat, joita käytetään referenssinä, ja työprosessi on usein järjestelmällinen ja suunnitelmallinen.

Historiallisesti fotorealismi syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla vastauksena abstraktille ekspressionismille sekä pop-taiteelle. Taiteilijat kehittivät keinoja siirtää valokuvien näkemä tarkka kuva maalaukselle, esimerkiksi ruutujaksoa tai projektoreita apuna käyttäen, sekä kerroksellista maalaustapaa, jolla saavutetaan valokuvamainen tarkkuus. Tärkeitä nimiä ovat Richard Estes, Chuck Close, Ralph Brings? (ovat oikeammin Ralph Goings) ja Audrey Flack; lisäksi mainitaan Don Eddy ja muita alan nimiä, jotka tunnetaan kaupunki- ja arkikuviensa sekä still life -aiheittensa kautta.

Tekniikka muodostuu usein valokuvien valitsemisesta ja niiden tarkasta siirtämisestä maalauspohjalle riittävän suurella mittakaavalla. Töissä käytetään öljy- tai akryylimaaleja, joskus ilmasuihkutusta tai monikerroksista maalausta, jotta saavutetaan kirkkaat heijastukset ja sileä lopputulos. Yleisiä piirteitä ovat yksityiskohtaisuus, kontrolloitu valo sekä pinnan pinnallinen, lähes valokuvamainen sileys.

Aihepiiri kattaa kaupunkimaisemia, arkipäiväisiä kohtauksia kuten kahviloita ja liikennettä sekä tarkkaan harkittuja still lifes. Fotorealismi pyrkii ehkäisemään suurempaa ilmaisunapaa ja sen keskustelu liittyy todellisuuden kuvan ja teknologian välisiin suhteisiin sekä mediakuvan vaikutuksiin. Nykyään fotorealistisia teoksia voidaan nähdä ympäri maailmaa, ja genren menetelmät ovat inspiroineet sekä hyperrealismia että digitaalisen kuvan käyttöä maalauksessa.