Peruslääkitys

Peruslääkitys on potilaan pitkäaikaiseen hoitoon tarkoitettujen, säännöllisesti käytettävien lääkkeiden kokonaisuus. Se kattaa lääkkeet, joita potilas tarvitsee päivittäin tai useita kertoja viikossa, ja joiden tarkoituksena on hoitaa kroonisia sairauksia, ehkäistä oireiden pahenemista sekä ylläpitää toimintakykyä. Peruslääkitys eroaa lyhytaikaisesta tai oireenmukaisesta lääkityksestä sekä lääkkeistä, joita käytetään satunnaisesti.

Lääkityksen valinta ja järjestäminen perustuvat potilaan sairauksien kokonaisuuteen, ikään, elämänlaadun tavoitteisiin sekä haittavaikutusten ja yhteisvaikutusten huomioon ottamiseen. Päivittäistä hyötyä pyritään maksimoimaan ja haitat minimoimaan, ja tarvittaessa pyritään välttämään polyfarmasia sekä aloittamaan lääkityksen purku tai depresiointi, jos jokin lääke ei enää tuota hyötyä.

Peruslääkityksen säännöllinen tarkistaminen kuuluu lääkehoidon laadun varmistamiseen. Prosessi sisältää nykyisen lääkityksen listaamisen, annostusten varmistamisen, haittavaikutusten ja yhteisvaikutusten kartoituksen sekä potilaan oireiden ja toimintakyvyn uudelleen arvioinnin. Lääkitystä voivat arvioida lääkäri ja apteekki, ja potilas sekä omaishoitajat osallistuvat keskusteluun.

Erityisesti ikääntyneillä ja monisairailla peruslääkityksen tarkkailu on tärkeää: munuaisten ja maksan toiminnan heikentyminen, muiden lääkkeiden kanssa syntyvät yhteisvaikutukset sekä muuttuva toimintakyky voivat vaikuttaa annostuksiin ja tarpeeseen. Tavoitteena on turvallinen, yksilöllinen ja tarkoituksenmukainen lääkehoito, joka tukee potilaan terveydentilaa ja arkea.