Persoonallisuustestit

Persoonallisuustestit ovat psykologisia mittareita, joiden tarkoituksena on arvioida yksilön pysyviä piirteitä, kuten temperamenttia, sosiaalisuutta ja tapaa toimia erilaisissa tilanteissa. Ne tarjoavat systemaattista, normitettua tietoa, jota voidaan käyttää sekä tutkimuksessa että käytännön päätöksenteossa.

Testit voidaan jakaa useisiin tyyppeihin. Itsearviointiin perustuvat kyselyt mittaavat henkilön omia kokemuksia ja näkemyksiä piirteistään. Projektio- eli projektiiviset testit pyrkivät puolestaan tuottamaan tulkintoja yksilön sisäisestä maailmasta soveltaen avointa tai epäselvää materiaalia. Lisäksi käytetään suoritus- ja tilannekohtaisia tehtäviä, kutenSituational Judgment Tests, jotka mittaavat päätöksentekoa ja välinearvojen ymmärtämistä käytännön tilanteissa.

Yleisiä esimerkkejä ovat viiden tekijän mallin pohjalta kehitetyt testit, kuten NEO-PI-R sekä sen lyhennetyt versiot, sekä MMPI-2 ja 16PF. Myös yksittäisiä rekrytointitarkoituksiin suunnattuja työpersoonallisuustestejä, kuten Hogan Personality Inventory, käytetään joissakin organisaatioissa. Joidenkin suosittujen ei-luonnollisia malleja kuten MBTI:tä käytetään laajasti populaarikulttuurissa, mutta sen validiteettia ja hyödyllisyyttä ammatillisessa arvioinnissa käsitellään kriittisesti.

Käyttökonteksteja ovat kliininen psykologia, tutkimus, rekrytointi sekä henkilöstön kehittäminen ja uraneuvonta. Tulosten tulkinnassa korostuvat standardoidut normit, luotettavuus ja kulttuuriset tekijät sekä kyseessä olevan kontekstin erityispiirteet. Testien hyödyntäminen on eettistä ja lainsäädäntö huomioivaa, erityisesti tietosuoja- ja syrjimättömyysnäkökulmien osalta.