Itsearviointiin

Itsearviointi on prosessi, jossa yksilö arvioi oman oppimisensa, suorituksensa tai käytöksensä. Se perustuu usein ennalta määriteltyihin kriteereihin ja vertailuun tavoite- tai standarditason kanssa. Illatiivin muoto “itsearviointiin” esiintyy suomen kielessä ilmaisemassa suuntaa tai päämäärää: esimerkiksi “siirrytään itsearviointiin” tai “mittaaminen siirtyy itsearviointiin”.

Koulutuksessa ja oppimisessa itsearviointi tarkoittaa oppilaan tai opiskelijan kykyä tarkastella omaa työtään, tunnistaa vahvuudet ja kehittämiskohteet sekä asettaa tavoitteita. Se voi sisältää itsensä arviointia rubriikkien, tarkistuslistojen, reflektoivien päiväkirjojen tai portfolioselvitysten avulla, sekä vertailevan pohdinnan siitä, miten hyvin oppimismuodot vastaavat annettuja kriteerejä.

Hyödyt liitetään usein metakognition, omatoimisuuteen ja itsesäätelyyn. Kun oppijat ottavat vastuun omasta oppimisestaan, he voivat parantaa motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä sekä kehittää palautteen hyödyntämisen taitoja. Toteutuksessa on tärkeää osoittaa selkeät kriteerit ja tarjota rakentavaa palautetta.

Haasteisiin kuuluu tulosten luotettavuus ja objektiivisuus, koska itsearviointi voi altistua yli- tai aliarvioinnille. Menestyksekäs käyttö edellyttää riittävää ohjausta, koulutusta arviointikriteerien ymmärtämiseen sekä ristiriitojen ratkaisemista. Itsearviointi on usein osa laajempaa evaluaatiojärjestelmää, jossa siihen yhdistetään peer- ja opettajaarviointi.