Peritoneaalikammio

Peritoneaalikammio, yleisesti kutsuttu peritoneaaliseksi onteloksi, on vatsaontelon sisällä oleva potentiaalinen tila, jonka parsialinen (parietal) ja viskeraalinen peritoneumi peittävät. Normaalisti kammio sisältää vain pienen määrän liukastavaa nestettä, jonka tehtävä on mahdollistaa sujuvan, kitkattoman liikkuvuuden elinten välillä.

Kammio jaetaan suureen vatsaonteloon (greater sac) ja pieneen vatsaonteloon (lesser sac, omentum Bursa). Näiden tilojen välinen yhteys on epiploinen foramen. Peritoneaali ulottuu myös lantion alueelle, jossa sijaitsevat esimerkiksi rectouterine pusis (Douglasin pussi naisilla) ja rectovesical pusis (miehillä). Ellipsikäytännössä kammion kudokset muodostavat jatkuvan, mutta tilojen välillä erikseen erottuvan haavan, jossa nestettä voi hieman kertyä patologisissa tiloissa.

Kammio muodostuu kehittyneellä sikiöaikataululla coelomista (mesodermistä). Sen pinta on kaksikerroksinen: parietaalinen peritoneumi kiinnittyy vatsaontelon seinämään, viskeraalinen peritoneumi peittää elimet. Toiminnallisesti peritoneaalinen ontelo tuottaa pieniä määriä nestettä, joka vähentää kitkaa ja mahdollistaa elimien liikkeen sekä toimii immuunipuoluston osana. Peritoneaalinen neste voi kerääntyä patologisesti, esimerkiksi ascitesissä.

Kliinisesti peritoneaalikammio liittyy muun muassa peritoniittiin, ascitesiin, sekä peritoneaaliseen dialyysiin, jossa kammio täytetään dialyysiratkaisulla tarkoituksena poistaa kuona-aineita verestä. Myös onkologia ja haavareaktiot voivat vaikuttaa onteloon.