Peilisolujärjestelmien

Peilisolujärjestelmät, tunnetaan myös nimellä peilikolmiosolut tai peilirengasjärjestelmät, ovat tieteellisessä tutkimuksessa, erityisesti neurotieteessä, käytettyjä käsitteitä, jotka liittyvät havainnointiin ja jäljittelyyn. Ne kuvaavat aivojen mekanismia, jossa tietyn toiminnon havaitseminen tai toisen yksilön suorittaman toiminnon näkeminen aktivoi samat aivoalueet, jotka olisivat aktiivisia, jos henkilö itse suorittaisi kyseisen toiminnon.

Tämä järjestelmä perustuu peilisoluihin, jotka ovat aivojen hermosoluja. Kun henkilö näkee toisen henkilön tekevän jotain, esimerkiksi tarttuvan esineeseen, tietyt peilisolut henkilön omassa aivokuoressa aktivoituvat ikään kuin hän itse tarttuisi siihen esineeseen. Tämä hermostollinen mekanismi mahdollistaa ymmärryksen toisten toiminnasta, empatian ja oppimisen jäljittelyn kautta.

Peilisolujärjestelmien uskotaan olevan keskeisiä sosiaalisessa kognitiossa ja vuorovaikutuksessa. Niiden olemassaolo on havaittu useissa tutkimuksissa, erityisesti kädellisillä, ja niillä on arveltu olevan merkitystä muun muassa kielen kehityksessä, tunteiden ymmärtämisessä ja sosiaalisten taitojen oppimisessa. Vaikka peilisolujen löytyminen on vahvistettu, niiden täsmällinen rooli ja toiminta ihmisaivoissa on edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena.