hermosoluja

Hermosoluja (neuroneja) ovat perusyksiköitä, jotka muodostavat sekä keskushermoston että ääreishermoston verkoston. Ne vastaanottavat, käsittelevät ja välittävät sähköisiä ja kemiallisia viestejä, mikä mahdollistaa aivotoiminnan, aistitiedon käsittelyn sekä tahdonalaisen ja tahdottoman liikkeen. Hermosolut muodostavat monimutkaisia verkkoja, joiden avulla tieto siirtyy nopeasti solu solulta.

Hermosolun yleinen rakenne koostuu solukeskuksesta (soma), dendriiteistä, jotka vastaanottavat signaaleja, sekä aksonista, joka vie viestin eteenpäin. Soma sisältää ytimen ja soluelimiä; dendriitit keräävät signaaleja ja aksoni johtaa niiden välittämistä eteenpäin. Aksonin ympärillä voi olla myeliinivaippa, joka nopeuttaa johtumista; CNS:ssä tämä vaippa muodostuu oligodendrocyteistä ja PNS:ssä Schwann-soluista. Myeliinin välissä ovat Node of Ranvier -välileikkeet, joiden kautta impulssi kiihdyttää etenemistään.

Viestintä tapahtuu pääasiassa synapseissa, joissa aksonin pääte vapauttaa välittäjäaineita pienissä rakkuloissa. Neuronit voidaan luokitella sensorisiksi (aistinelimiin liittyvät), motorisiksi (liikkeen säätelyyn osallistuvat) sekä interneuroneiksi (keskusverkoston sisäiset yhteydet). Ne muodostavat pitkäkestoisia verkkoja, ja niiden yhteyksiä voidaan muokata kokemuksen kautta sekä synaptisen plastisuuden avulla.

Kehitys ja toiminta vaihtelevat. Alkuvaiheessa hermosoluja syntyy ja erilaistuu neural putkesta; aikuisiällä joissakin aivoalueissa tapahtuu edelleen neurogeneesiä, mutta keskushermoston vaurioiden toipuminen on yleensä rajallista. Hermosoluissa esiintyvät sairaudet kattavat neurodegeneratiiviset tilat (esimerkiksi Alzheimerin ja Parkinsonin taudit sekä ALS) sekä demyelinoivat sairaudet (esimerkiksi multippeliskleroosi), jotka voivat vaikuttaa muistiin, liikkeeseen ja tunteisiin.