Partikkelikoostumus

Partikkelikoostumus tarkoittaa erilaisten hiukkasten laadullista ja määrällistä jakaumaa tietyssä järjestelmässä. Siihen kuuluu tietoja siitä, mitä hiukkasia järjestelmässä on (esimerkiksi kemialliset aineet tai alkuaineet) sekä niiden suhteista massassa, tilavuudessa tai määrässä. Koostumusta voidaan tarkastella sekä mikroskooppisista että makroskooppisista näkökulmista riippuen kontekstista.

Erilaisissa sovelluksissa partikkelikoostumus viittaa erilaisiin ilmiöihin. Esimerkiksi ilmastotieteessä se kuvaa aerosolihiukkasten kemiallista koostumusta ja koostumuksen vaihteluita eri ajankohtina. Materiaalitieteessä puolestaan tutkitaan nanohiukkasten tai suspensioiden koostumusta, jotta voidaan ymmärtää ja hallita niiden ominaisuuksia kuten väriä, läpinäkyvyyttä, kovuutta tai reaktiivisuutta. Biolääketieteessä ja ympäristötutkimuksessa hiukkas- ja ainekoostumuksen tunteminen auttaa arvioimaan toksisuutta, bio- ja lääkinnällisiä sovelluksia sekä ympäristövaikutuksia.

Mittaaminen ja arviointi perustuvat useisiin analyyttisiin menetelmiin. Elementaalinen koostumus voidaan selvittää massaspektrometrialla, energiavirtadiskriminaatiolla (EDS) elektronimikroskopian yhteydessä, XPS- tai ICP-MS-tekniikoilla. Yksittäisten hiukkasten muodosta ja koosta voidaan saada tietoa mikroskopian ja kuvankäsittelyn avulla, kun taas kemiallinen koostumus voidaan määrittää spektroskooppisin menetelmin. Partikkelikoostumuksen tunteminen on olennaista hiukkasten käyttäytymisen, sovellusten ja riskien ymmärtämisessä.

---