Paretoepäoptimaalisuus

Paretoepäoptimaalisuus viittaa tilaan, jossa nykyinen resurssien allokaatio ei ole Pareto-optimaalinen. Toisin sanoen on olemassa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, joka parantaa ainakin yhden henkilön hyvinvointia ilman, että kenenkään asema heikkenee.

Pareto-optimaalisuus määrittelee tilanteen, jossa ei ole olemassa sellaista Pareto-parannusta. Näin ollen Paretoepäoptimaalisuus tarkoittaa sitä, että allokaatio on jollain tavoin epäoptimaalinen, ja on olemassa keino parantaa kaikkien asemaa ainakin yhdellä ihmisellä ilman, että kukaan menettää.

Paretoepäoptimaalisuuteen johtavat usein markkinavirheet, kuten ulkoisvaikutukset, julkishyödykkeiden alituotanto tai ylikuumeneminen, epätäydelliset markkinat, informaation epätasapaino sekä transaktiokustannukset tai sääntely, joka estää vapaan kaupankäynnin. Näissä tapauksissa yhteiskunnan kokonaishyötyä voitaisiin lisätä hyödyntämällä parempaa resurssien jakamista.

Esimerkkejä paretoepäoptimaalisuuksista ovat julkishyödykkeen alituotanto, jolloin lisäresurssien suuntaaminen parantaisi kaikkien tilaa ilman, että kenelläkään olisi kompensaatiotarvetta; sekä ulkoisvaikutukset, joissa markkinahinta ei kokonaisuudessaan heijasta kaikkien osapuolten kustannuksia tai hyötyjä.

Paretoepäoptimaalisuus liittyy Pareto-efektiivisyyden käsitteeseen: tehokkaiden allokaatioiden joukko muodostaa Pareto-rajapinnan, ja epätehokkuus sijaitsee tämän rajan ulkopuolella siten, että on olemassa Pareto-parannusmahdollisuus.